Ahneen palkka (The Money Pit) on eräs Rosan varhaisimpia käsikirjoituksia, vuodelta 1988. Rosan on ilmoittanut joskus olevansa tyytymätön omiin käsikirjoituksiinsa syystä tai toisesta, mutta tässä on tapahtunut poikkeus. Tarina on tehty tavallaan ”pilkkaamaan” (jos niin nyt voisi sanoa) keräilijöitä, joille rahallinen arvo on huomattavasti tärkeämpi kuin se, että saa nauttia niin sarjakuvistaan tai keräilykorteistaan.

Mutta sitten itse juonen pariin. Alussa Aku on jälleen kerran kiillottamassa Roopen kolikoita, kunnes hän luulee sekoavansa ja näkee kuviot rahoissa kahtena. Mutta ankanpojat kertovat hänelle että rahassahan on kaksi kuviota. Aku alkaa nauraa ja ivata, että Roopella on viallinen kolikko, mutta Akun naurun sammuttaa ankanpoikien kertoma tieto. Kolikko on arvokas kuin mikä!

Siitäpä Aku innostuu ja keksii ovelan juonen. Hän juoksee Roopen luokse ja lupaa vaihtaa ruhtinaallisen markan (17 sentin) tuntipalkan viitenkymmeneen penniin (9 senttiä), mikäli saa itse valita kolikon laarista.

Noh, Roope ei näe tässä mitään väärää ja kertoo Akulle pitkän tarinan siitä mitä mieltä on keräilijöistä ja nauraa hekottaa vielä siihen päälle. Roopelle jokainen kolikko on muisto, eikä hän voi sietää heitä jotka pussittavat kolikkonsa ja katsovat niiden arvonnousua kirjoista vähän väliä.

Ahneella on ”piip” loppu ja sen saa Akukin todeta. Hän nimittäin keksii alkaa kaivaa rahasäiliön alimpia kerroksia, joista löytyvät kaikkein vanhimmat ja arvokkaimmat rahat. Sitten tapahtuu kauheita. Aivan rahasäiliön pohjalla Aku löytää kultarahasuonen, jota hän alkaa tonkia ja yhtäkkiä kaivos romahtaa.

Ankanpojat hakevat Roopen apuun ja he alkavat etsiä Akua. Ainoa ongelma on: Missä Aku on? Onneksi Akulla on mukana letku, josta hän puhaltaa ylös kultadublonin, jonka avulla Roope osaa paikantaa Akun sijainnin. Kun Aku on löytynyt, ei muuta kuin kaivuri käyntiin ja sieltähän Akukin jo putkahtaa rahapinojen välistä.

Viimeisillä sivuilla Aku sanoo, ettei hän enää säiliöön astu ja pyytää viikkopalkaksi puhaltamansa kolikon. Kolikko ei olekaan mikä tahansa vaan maailman harvinaisin raha, vuoden 1916 vitosen jälkeen. Tässä kohtaa tulee erittäin liikuttava kohta, jossa Akukin tajuaa, että TODELLINEN ARVO ON AINA HENKILÖKOHTAINEN, eikä kehtaa myydä arvokasta rahaansa. Mitä hän sitten tekee? Paiskaa kolikon maahan ja saa uuden työn Roopelta. Lajitella Roopen kaikki kirjekuoret, joista löytyy harvinainen postimerkki…äh antaa olla!