Käsittelyssä "Hopealautasella"
Tuomas
Tämän, erään Rosan ensimmäisistä
tarinoista hän teki Gladstonelle vuonna 1989, mutta samoihin
aikoihin Disney ei antanut enää Gladstonelle lupaa
julkaista Disney-sarjakuvia. Näin Don päätti tarjota
tarinaa hollantilaisille, jotka hyväksyivät tarinan.
Hollantilaiset halusivat hieman muuttaa tarinaa ja pyysivät
Mau Heymansia, tätä loistavaa hollantilaistaiteilijaa
piirtämään kahden ensimmäisen sivun ankat lyijykynällä,
jotta Don näkisi millaista tyyliä hollantilaiset suosivat.
Don tussasi Heymansin viivojen päälle. Rosan mielestä
tämä on eräs parhaista tarinoistaan, koska juoni
syntyi niin nopeasti, eikä sen keksimisessä ollut ongelmia.
Kaikki alkaa siitä, kun Aku tuo Roopelle päivän postin. Postin mukana tulee suurehko, vihreä paketti, jonka Aku avaa heti. Sieltä paljastuu komea hopealautanen, jonka lähettäjäksi ankat luulevat jotain Roopen ihailijaa. Roopehan ei kauaa aikaillut vaan asetti onnenlanttinsa lautaselle. Mutta mitä ihmettä, raha hävisi! Minne se katosi, Roope menee aivan paniikkiin? Hän soittaa heti Sisilian etsivilleen ja kysyy, onko Milla Magia lähtenyt pois talostaan? Vastaus kuuluu, että ei ole. Roope ja Aku alkavat ihmettelemään, että mihin raha katosi?
Rahaa ei löydy ja Roope istahtaa vahingossa lautasen päälle, mutta mitä käy? Roopen pyrstö häviää lautasen sisään. Akukin tunkee kätensä sinne ja he tajuavat mikä se lautanen oikein on. Lautanen on eräänlainen kaukosiirtolaite, jonka sisään Roope tunkee päänsä ja huomaa siellä tutun näyn. Milla Magian koti. Siitäpäs Aku keksiikin laittaa jalkansa sinne sisään ja lähteä juoksemaan, niin Millan talo tuhoutuu aikanaan ja hänen on pakko luovuttaa. Juoksiessaan Aku törmää pöytään, joka on täynnä Millan taikajuomia ja kaiken maailman liskojen häntiä yms.
Siitäpä alkaa piiitkä sota, jonka aikana ammutaan tykillä lautaseen, upotetaan lautanen veteen. Kun lautanen uppoaa veteen, on Millan pakko luovuttaa. Millan talo on aivan murskana, vesi tulvii, seinät täynnä reikiä, kaikki pilalla. Näin ainoa keino on antaa kolikko takaisin. Viimeisenä, ettei tarinassa ole liian iloinen loppu, tipauttaa Milla laatikollisen posauspommeja lautasen sisään ja lopun saattaa arvatakin.
D.U.C.K.-omistus puuttuu täysin.
Rosa kommentoi
Minusta on mukava kuulla mitä itse kukin on tarinoistani mieltä... silti on vaikea keksiä miten voisin hyödyntää moisia tietoja, sillä olen huomannut että joka ikinen tekemäni tarina on jonkun suosikki, toisen inhokki ja muilla jotain siltä väliltä. "Hopealautasella" saattaa olla oma suosikkini 10-sivuisista; pidän siitä, että se on hauska ja jännittävä tarina - ja siltikään Roope ei lähde toimistostaan, eikä Milla mökistään Italiassa. Hyvästä ideasta on aina helppo kirjoittaa 10-sivuinen - taisin kirjoittaa "Hopealautasella"-tarinan tunnissa (kirjoittaminen on siis eri asia kuin piirtäminen. Toim. huom.).
Tarinan tein vuosia sitten hollantilaisella Oberonille, joka ei pidä tyylistäni. Yksi heidän artisteistaan laitettiin piirtämään lyijykynällä ykkössivu minulle, jotta näkisin miten homma kuuluu tehdä. En tainnut oppia paljoakaan, sillä palasin omaan tyyliini jo toisella sivulla. Muistan, että he uudelleenpiirsivät vielä kaksi Roopen päätä myöhemmin tarinassa, koska eivät pitäneet minun tekemistäni ja nämä sitten tussasin. Huomaatteko mitkä kaksi? Toinen taitaa ainakin olla helppo nakki.