Don Rosa fanisivusto
Don Rosa fanisivusto
Täysin yllättäen Aku Ankka 48/03 piti sisällään toivesarjana tämän 9 vuoden takaisen tarinan. Dekkarikirjailija Leena Lehtolaisen valitsema tarina juhlisti alunperin Akun 60 vuotista taiteilijauraa. Ensi vuonna (2004) Aku täyttääkin jo 70 vuotta.
Clarence-enkelin (Henry Travers) on ansaittava siipensä auttamalla Georgea (James Stewart)
Tarina perustuu joulun klassikkoelokuvaan Ihmeellinen on elämä (It's a Wonderful Life) vuodelta 1946. Elokuvassa rahavaikeuksiin joutunut perheenisä George Bailey (James Stewart) aikoo tehdä itsemurhan jouluiltana. Juuri kun hän on hyppäämässä sillalta, hänelle ilmestyy vanhan miehen hahmossa enkeli nimeltään Clarence. Clarence näyttää Georgelle millaista elämä pikkukaupungissa olisi, jollei George olisi koskaan syntynytkään - kaikki olisi huonommin. George ymmärtää kuinka tärkeä hänen panoksensa on ollut yhteisönsä ja perheensä onnelle. Rahavaikeudet selviävät ja joulusta tulee lopulta ikimuistoinen.
Klassikkofilmien suurena ystävänä Don valitsi Aku Ankan 60-vuotisjuhlatarinansa aiheeksi juuri tämän elokuvan. Siinä Aku tuntee olonsa jälleen kerran surkeaksi - työsuhteiden keston voi mitata tunneissa eikä kukaan tunnu edes muistavan hänen syntymäpäiväänsä.
Viimeinen tikki tulee Ankkallismuseossa, josta Akun piti saada vahtimestarin pesti. Likinäköinen virkamies lukee Akun henkilötietolomakketta ylösalaisin ja luulee tätä 60-vuotiaaksi (Akun syntymäpäivä on 09.06). Aku julistetaan välittömästi eläkeläiseksi hän saa kultakellon muistoksi "lukuisista palveluminuuteistaan". Ollessaan lähdössä museosta, Aku tönäiseen pylvään päällä lepäävää ruukkua ja saa sen päähänsä. Jatkossa lukija jätetään epätietoisuuteen siitä onko kyseessä uni vai ei. Joka tapauksessa ruukusta kömpii henki, joka antaa Akulle yhden toivomuksen. Epähuomiossa Aku toivoo ettei olisi koskaan syntynytkään.
Ankallismuseosta pitää todeta sen verran, että se esiintyy monessa Rosan tarinassa ja näyttääkin samanlaiselta. Ulkoportailla olevat ankkasfinksit ovat ainakin vakiotunnusmerkki. Pullon henkikin vilahtaa ruukussaan Kroisoksen Aarteen neljännellä sivulla. Yhdessä Olla kuin ei olisikaan -tarinan ruudussa näkyy myös viikinkilaiva, josta Aku löysi hirvennahkaisen lokikirjan Barksin tarinassa Kultainen kypärä - siinäkin Aku toimi samaisen museon vahtimestarina. Auringon poika-tarinassa aarrejahti lähtee käyntiin museon Roope Ankka-siivestä, jossa kitupiikin aarrejahtien muistoja on nähtävillä. Tulevassa Mustan Ritarin jatko-osassa juoni myös keskittyy tähän museon osaan.
Tarinan sivulla neljä on myös lasikaappi, jossa on 1930-luvun Mikki Hiiri -nukke. Suomennoksessa kaapissa lukee "myyttihahmoja". Alunperin Donin käsikirjoituksessa kyltissä luki "Muinainen demoninpalvonta". Jenkkilehdissä kyseinen ruutu sensuroitiin Mikin osalta.
Aku poistuu museosta, eikä vielä usko pullonhengen taian toimineen. Ankkalinna näyttää slummiutuneen. Museon uljaat ankka-sfinksitkin on töhritty ja hajotettu. Yhdessä lukee "Don". Samaisessa ruudussa seinään on sprayllä kirjoitettu "Byron", mikä viittaa Donin toimittajaan Egmontilla, Byron Ericksoniin. Museon eteen parkkeerattu 313 on hävinnyt. Ensimmäisenä Aku törmää mummon autolla köröttelevään Pelle Pelottomaan. Selviää että Pelle hoitaa nykyään tilaa. Hän menetti keksijän kykynsä ajatuslaatikko-kokeilun mentyä mönkään. Älykkääksi muuttunutta sutta paetessaan Pelle juoksi oman, käänteiselle käännetyn älykojeensa vaikutuspiiriin ja menetti suuren osan älynlahjoistaan. Tämä osa tarinasta viittaa vanhaan Barks-klassikkoon ajatuslaatikoista (AA 5/53). Siinä Aku pelasti Pellen tältä kohtalolta. Sydäntä riipaisee pöllö-Pellen "kuollut" pikku-apulainen.
Barks kirjoitti ja piirsi sarjan tarinoita nimellä "Iines Ankan päiväkirja". Rosan tarinassa Iines on rikastunut niiden avulla. Onnettomista mies-suhteista toiseen vaeltanutta Iinesta eivät vuodet ole kohdelleet kauniisti.
Roopen rahasäiliö kuuluu tarinan vaihtoehtoisessa todellisuudessa Iinekselle. Sihteerinä toimii mummo, joka joutui luopumaan tilastaan apumiehen puutteessa. Selviää että Iines on rikastunut nyyhkyromanttisilla päiväkirjoillaan, mutta on katkera ja yksinäinen, sekä rupsahtanut pahemman kerran. Kirjapainona toimivan rahasäiliön edestä löytyy kuitenkin kadoksissa ollut 313. Tämä on sikäli merkillistä, että Rosan itsensä mukaan (ja Barksia lähteenä käyttäen) Aku on koonnut auton itse. Miten tämä on mahdollista, jos Aku ei ole koskaan syntynytkään? Don itse myöntää tämän ja toteaa: "313 oli mukana ...koska halusin sen tarinaan. Mutta etkö tiedä että tarina oli itseasiassa unta? (jossa kaikki on mahdollista) Vai oliko?"
Seuraava muutos näkyy kun Aku äkkää Hansun. Tämä on varsin laihassa kunnossa. Hansusta tuli Roopen ykkösmies, koska Akua ei ollut saatavilla. Hansu piirtää tiiliseinään sukupuun, josta sukulaissuhteet selviävät. Rosa teki tästäkin vaihtoehtoista todellisuutta vastaavan, verratkaapa vaikka Donin tekemään ankkojen sukupuuhun! Hansu oli töpännyt heti ensimmäisenä työpäivänään ja luovuttanut ensilantin hampurilaiskauppiaana esiintynelle Milla Magialle. Millasta tuli maailman rikkain ankka ja Roopelle alkoi alamäki. Kulta-Into Pii saattoi Roopen lopullisesti vararikkoon ja Ankkalinnasta tuli lähes aavekaupunki Piin siirtäessä yritykset kotimaahansa Etelä-Afrikkaan. Roope-raukka asuu roskiksessa kuin pahinkin puliukko.
Koko muun Ankkalinnan ja sen asukkaiden kärsiessä on yksi, joka porskuttaa. Arvaatteko kuka? Kyseessä on tietysti pullahanhi Hannu. Ankanpojat ovat "nykyään" Hannun hoivissa ja lihonneet muodottomiksi. Sudenpentuihinkaan he eivät ole koskaan liittyneet. 313 kuuluu myös Hannulle, sillä tämä voitti sen joskus jostain kilpailusta. Kun Hannu tajuaa tuntemattoman muukalaisen (Aku) varastaneen autonsa, hän pistää poliisit tämän perään. Poliisit osoittautuvat Karhukoplalaisiksi, jotka joutuivat vaihtamaan ammattia Roopen köyhdyttyä. Nykyään kopla elää lahjuksilla.
Aku pakenee karhulan poikia ja rysäyttää 313:n läpi museon oven. Hänen on pakko löytää henki ja päästävä takaisin vanhaan maailmaansa. Tästä kohtauksesta löytää useita pieniä hienouksia. Auton rysähtäessä sisään kaatuu eräs näyttelykaappi, josta lentävät ulos neliskanttiset munat. Kaapissa kuitenkin lukee "Rocks" eli kiviä. Koska Akua ei koskaan ollut, ei "kivienkään" todellinen olemus koskaan ole selvinnyt. Ovelaa vai mitä? Samoin 313 törmää itsensä Rikhard Ankanmielen haarniskaan, jonka nuori Roope sytytti tuleen Elämä ja teot -sarjan ensimmäisessä osassa Klaaninsa viimeinen.
Henki täyttää Akun lausumattoman toiveen. Tämä herää museosta ja kaikki on palautunut normaaliksi. Aku on haljeta onnesta ja palaa kotiin. Ovea avatessaan hän aloittaa lauseen "Elämä on iha...", ja törmää yllätysjuhliin, jossa paikalla ovat kaikki ystävät ja sukulaiset. Akun lause jäi tarkoituksella kesken, sillä englanniksi se kuului "Its a wonderful li...", eli Aku oli sanomassa esikuvana toimineen elokuvan nimen. Suomennoksessa tätä ei hoksattu tai ehkä leffan suomenkielinen nimi Ihmeellinen on elämä ei vain soveltunut järkeväksi lauseeksi. Muutkin hahmot kiertelevät leffan nimen ympärillä (ks. vaikka Iineksen puhekuplaa ylempänä), mutta eivät sano sitä kuitenkaan. Hieno tarina oli saanut dekkaristi Lehtolaisenkin kyyneliin. Eipä ollut kaukana minultakaan.
- Don antaa usein tarinoille kaksi nimeä. Tämän tarinan toinen nimi kuului It's a Wonderful Duck, jonka voisi vääntää suomeksi muotoon Ihmeellinen on Ankka.
- Tarina kuuluu niihin harvoihin, joista Don pitää itsekin. Yleensä hän on aina tyytymätön lopputulokseen.
- Kätkettyä D.U.C.K -omistuskirjoitusta ei taida tarinan ensimmäisestä ruudusta tällä kertaa löytyäkään.
Kai Saarto
