The Don Rosa Archives 1
The pertwillaby Papers.
Gazette Bok, Oslo, Norway 2001.
192 s. ISBN 82-91149-07-0.

Norjalaiskustantamon kahdeksi kirjaksi kokoamat Rosan varhaistyöt ovat useimmille Rosa-harrastajille tuttuja, mutta vasta näiden julkaisujen myötä ne ovat kaikkien ulottuvilla. Ensimmäiseen osaan on koottu Lance Pertwillaby-sarjan kaikki jaksot, joista ensimmäiset ilmestyivät viikkostrippeinä yliopiston sanomalehdessä 1970-luvun alussa. Loput julkaistiin sarjakuvafanzineissa normaalimmassa sarjakuvalehtiformaatissa.

Ensimmäisen kauden stripit ovat vielä melkoisen kömpelöitä piirrosasultaan, mutta osoittavat jo Rosan lahjat tarinankertojana. Tekstiä on ylitsevuotavan paljon, mutta sitä ei lopultakaan ole häiritsevästi.

Jo näissä varhaistöissä näkyy Rosan halu leikitellä viittauksilla eri sarjakuviin, elokuviin ja kirjallisuuteen. Eivätkä vaikutteiden antajina ole pelkästään Barksin tarinat, vaan esimerkiksi päähenkilön Lance Pertwillabyn koreassa kielenkäytössä on heittoja Marvelin suuntaan. Runsas alkusointujen käyttö, korkealentoiset lauseet ja ylevä puheenparsi monologien yhteydessä tuovat mieleen klassisten Marvel-tarinoiden puhekuplat.

Päähenkilö Lance Pertwillabyn ohella ainakin aluksi yliopistomaailmaan sijoittuvan sarjan vakiokaartia ovat Lancen kaunis ja hiukan yksinkertainen, joskin nokkeluudellaan usein yllättävä tyttöystävä Feather Fluffnuthin ja Pertwillabyn opinahjona toimivan yliopiston professoriksi soluttautunut vanha natsi Viktor Dimitrius Smyte joka on Pertwillabyn verivihollinen ja "pahuuden lieventymätön tuntija" sekä Hannu Hanhen turmeltuneempi vastine, yläluokan hemmoteltu vesa Schuyler Roatch III, Lancen ärsyttävä kämppis ja professori Smyten ystävä. Sarjan yksi vitsi on että hyveellinen ja luottavainen Lancelot ei koskaan tajua Smyten ja Roatchin hautovan jotain tämän päänmenoksi. Onkohan Rosan onnistunut lukea Ahmed Ahnetta?

Koko sarjalle antaa nimen ensimmäisen jakson tapahtumat, jossa Smyte ja Roatch yrittävät naulata Lancelotin sillä perusteella että tämä ei ole maksanut yliopiston lukukausimaksuja. Yliopiston arkistot sijaitsevat tutun oloisessa kuutiomaisessa rakennuksessa. Sarjan jännitys syntyy hyvin klassiseen sanomalehtisarjatyyliin rakennuksen aikalukon avautumista odotellessa. Lukon takana kun toivottavasti ovat todisteet maksetusta lukukausimaksusta, Pertwillabyn paperit. Juttu ei ole kuitenkaan aivan noin yksinkertainen, siihen kun liittyvät mukaan Lancelotin nolaamisyritykset Smyten ja Roatchin puolelta, kitkan poistava yliopiston laboratoriossa vahingossa syntynyt aine jolla on ratkaiseva merkitys Lancen pelastamiseksi ja muutamat muut sivujuonet. Eipä paljasteta kaikkea.

Toinen kausi alkaa jo jämäkämmällä piirrostyylillä ja hieman paremmalla tekstauksella varustetulla arkeologia-seikkailulla. Tarinassa löydetään inkakunigas Manco Capacin temppeli, eli tämä on se juttu jota Rosa käytti pohjana ensimmäiselle ankkaseikkailulleen. Vanha natsi Smyte ja Roatch ovat jälleen mukana yrittäen tuhota Lancen maineen.

Sivuhenkilönä mukana oleva arkeologian professori Gerald Atrix on kuin suoraan 1950-luvun Mad-sarjakuvista. Hulvaton tapaus. Paljon muutakin Madeistä mukaan tarttunutta on näissä varhaistöissä.

Vanhan natsiaarteen jäljille päästäänkin sitten sarjakuvalehtimuotoon tehtyjen sarjojen ensimmäisessä jaksossa. Näissä tarinoissa Rosa päästää lopullisesti irti mielikuvituksensa. Mieltäkiehtovat tarinoiden vaiheet tasapainottelevat high-adventuren ja campin välillä aika onnistuneesti. Juoniin Rosa on saanut käyttää vapaasti sivuja, natsisalaisuuden perässä napajäätikölle saakka kulkeva tarina Sub-Zero on 66-sivuinen.

Jo mainittujen jaksojen lisäksi kirjassa on kaksi muuta seikkailua. Vortexissa nähdään mikrokokoisesta mustasta-aukosta tehty Universal Solvent, joka hieman muunneltuna nähtiin sitten Ankka-sarjassakin. Vortexissa mennään myös samaan tapaan maan keskipisteeseen. Keskeneräiseksi jäänyt aikamatkustustarina Knighttime päättää kirjan. Tästähän Rosa otti aineksia sarjaansa The Once And Future Duck.

Hassua, että Rosa on pitänyt näitä seikkailuja valepukuisina ankkaseikkailuina a là Barks, vaikka näiden juonenkäänteet ja huumori ovat melkoisen paljon uskalletumpia kuin yhdessäkään ankkasarjassa voisi olla. Kakkahuumoriakaan ei Rosa ole vältellyt, sitä on ainakin Sub-Zero-sarjan eskimon "jääkarhun hedelmistä" tekemissä veistoksissa. Viittauksia seksiin löytyy ja ihmisiäkin kuolee. Mitään tällaista ei odota ankkasarjoilta. Merkillistä että Rosa on aina sanonut haluavansa tehdä vain ankkasarjoja, vaikka nämä hänen omat työnsä juoksevat niin vapaasti.

Hyvin mielenkiintoista ja kiehtovaa seikkailuluettavaa, jota tosin rasittaa runsas tekstimäärä ja rumahko tekstaus. Piirrosjälki paranee tarina tarinalta.

---

Alunperin julkaistu Ankkalinnan pamaus nro 10:ssä. Kiitokset Timo Ronkaiselle tämän jakamisesta.