(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Huumori Aku Ankassa
Aku Ankassa on nähty paljon huumoria jo pitkän pitkän aikaa. Akkarin suosio olisi luultavasti paljon matalampi ilman hyvää huumoria. Itse tuskin lukisin Aku Ankkoja kovinkaan innokkaasti ilman kunnon huumoria. Huumorin ei aina tarvitse olla Akkareissa täysin hulvatonta ja naurettavaa, vaan tärkeintä on, että se edes vähän viihdyttää lukijoita.
Akkarissa julkaistavissa seikkailutarinoissa näkee ehkä vähiten huumoria, kun taas lyhyissä, muutaman sivun vitsisarjoissa huumori on oikeastaan se tärkein asia. Mielestäni on hyvä, että aivan kaikki Akkarin tarinat eivät ole tännä huumoria, sillä en halua Akkarista mitään täysin hulvatonta lehteä.
Huumori on siis tärkeä osa Akkaria. Usein Akkarissa näkee jonkun verran sarkasmia, mutta ehkä enemmän hulvatonta huumoria, jolle voi joskus nauraa kunnolla. Tarinoiden Suomentajilla on varmasti tärkeä osa tarinoiden huumorissa, ja joskus huumori saattaa tuoda sen varsinaisen juonen tarinaan. Monilla eri piirtäjillä ja käsikirjoittajilla on erilaisia huumorintajuja, ja nyt kerron niistä seuraavaksi:
Vitsisarjojen piirtäjillä ja etenkin käsikirjoittajilla on hyvä huumori. Aku Ankassa vitsikkäimpiä tarinoita ovatkin juuri nuo yksisivuiset. Mielestäni parhaimpia vitsisarjojen piirtäjiä/käsikirjoittajia ovat Al Taliaferro, Bob Karp ja Manuel Gonzales. Nämä kaikki ovat tehneet kunnioitettavana plajon vitsisarjoja, joissa huumori on samantyylistä, mutta vitsit vaihtelevat tarinoiden välillä todella paljon. He kaikki omaavat hyvän huumorintajun. Maailmassa on toki muitakin hyviä vitsisarjojen tekijöitä, mainittakoon nyt mm. Heymansin veljekset.
Vitsisarjoissa on paljon huumoria, mutta niin on myös pidemmissäkin Akkari-tarinoissa. Eräs hyvä huumorintajuinen piirtäjä on chileläinen Vicar, jonka Ankka-aiheöiset piirrokset/sarjakuvat ovat hauskuutta täynnä. Hän osaa piirtää Ankat hauskoiksi ja mielenkiintoisiksi. Hän tekee Akun aina hullunhauskaksi. Hän hallitsee hyvin Ankkojen hauskat ilmeet ym. On hyvä, että Vicarin tarinoita julkaistaan Aku Ankassa varsin usein, ja lähes kaikissa Vicarin tarinoissa on huumoria. Usein Vicar kuvaa Akun hyvin toilailevana ja huolimattomana, mikä on mielestäni Akulle sopivaa.
Don Rosa on hyvin huumorintajuinen käsikirjoittajana ja piirtäjänakin. Hänen käsikirjoituksensa saattavat olla joskus vähän vakavamman ja totisemmanpuoleisia, mutta vähintäänkin hänen piirroksensa on huumorintajuisia. Hän osaa piirtää hyvin hauskan näköisiä, ilmeikkäitä Ankkoja. Usein Rosa saattaa piirtää jonkin piirroksen taustalle jotain ylimääräistä pientä huumoria.
Don Rosan lisäksi myös Carl Barksin tarinoissa on ollut aika paljon huumoria. Itseasiassa huumori sarjakuviin, ja etenkin Aku Ankkaan tuli Barksin myötä, ainakin omasta mielestäni. Carl Barks ei ehkä omaa niin hyvää huumorintajua, kuin Vicar ja Rosa, mutta harvoin näkee Barksin sarjoja, joissa huumori puuttuisi kokonaan. Barks on piirtänyt ja käsikirjoittanut jonkin verran vitsisarjoja, ja tietenkin näissä kaikissa on paljon huumoria.
Akkarissa on julkiastu aika paljon humoristisia, William Van Hornin piirtämiä tarinoita. Williamin käsikirjoitukset ehkä eivät ole hauskimmasta päästä, mutta Ankkojen ilmeet ovat useimmiten varsin hullunkurisia. Mielestäni Van Horn on ehkä hieman jopa humoristisempi taiteiloija kuin Barks.
Sivuja:
1
2
3
4
5
6
7
8
9
10
11
12
13
14
15
16
17
18
19
20
21
22
23
24
25
26
27
28
29
30
31
32
33
34
35
Kirjoittaja
Aihe: Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 5
(525 viestiä)
Imfromfinland08
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 5
Viesti 331 -
15.09.2009 klo 14:52:34
Hiidenkirnu
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 5
Viesti 332 -
15.09.2009 klo 15:55:37
Ranking
Akkaridekkari 480, 3 290
ImFromFinland08 416, 2 874
Akuhullu97 369, 2 531
Hirmu 254, 1 778
Aku Vankka 202, 1 390
Aluksi on sanat ja sitten kirjaimet. Otsikko mukana laskuissa.
PS. Itse en ole ainakaan lähettämässä tekstejäni Barksille. Ne kun eivät ole mitään parhaimpia oikeinkirjoituksen kannalta.
Akkaridekkari 480, 3 290
ImFromFinland08 416, 2 874
Akuhullu97 369, 2 531
Hirmu 254, 1 778
Aku Vankka 202, 1 390
Aluksi on sanat ja sitten kirjaimet. Otsikko mukana laskuissa.
PS. Itse en ole ainakaan lähettämässä tekstejäni Barksille. Ne kun eivät ole mitään parhaimpia oikeinkirjoituksen kannalta.
Imfromfinland08
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 5
Viesti 333 -
17.09.2009 klo 07:24:08
Lainaus käyttäjältä: akkaridekkariBlogi ilmestyy huomenna. Paljon ideoita on, en ehtinyt tänään hiomaan tekstiä loppuun.
Eipä ole blogia vielä näkynyt. :)
Eipä ole blogia vielä näkynyt. :)
akkaridekkari
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 5
Viesti 334 -
17.09.2009 klo 09:42:25
Ehdinkin jo sanomaan Salwille, ettei blogia tällä viikolla taida herua, mutta tässä sellainen nyt kuitenkin on! Lyhyt, mutta napakka. Ahm.
_____________________________________________________________________________________________________________________________
Viestimaratoonarin blogi 17.9. - Jännitystä pukkaa
Sunnuntaina päättyneessä Sorsakylän osakilpailussa kilpailijat saivat kirjoittaa Aku Ankan rakkaussuhteista. Osakilpailusta kehkeytyi lopulta käsittämätön jännitysnäytelmä - kilpailu oli kauden kovatasoisin ja äärimmäisen tiukka. Ensimmäistä kertaa tällä kaudella kymppitonnin kirjoittanut maratoonari joutui tyytymään jämäpisteisiin.
Osakilpailulle oli jo alussa todella mielenkiintoiset puitteet. Kirja oli kadonnut ties minne, josta syntyi suorastaan pelottavia arvailuja - esimerkiksi wierii epäili jo kirjan olleen ampumavälikohtauksen uhrina. Myöhemmin kirjan poissaoloon paljastui yksinkertainen syy - hänen tietokoneensa on hajonneena. Tämä uusi asetelma povaa uudenlaista näkökulmaa sille, kuka voittaakaan yksilökilpailun tänä vuonna.
Kirjan ongelmien lisäksi Team KPw:n viisinkertainen Viestimaratonin voittaja Karhula ilmoitti lopettavansa kauden tähän.
KPw:n ja Writerfightersien kärsiessä maratoonariongelmista, SRT pääsi viemään potin kotiin - jälleen. Tällä kertaa asialla oli Akuhullu, lisäksi IFF08 vei pronssin.
Hopeaa otti osakilpailusta Writerfightersin Hirmu, joka on menestynyt kaudella muutenkin oikein kivasti.
Neljänteen sijaan joutui tyytymään Toke, joka tuurasi minua itseäni pitäessäni lomaa. Hyvin kilpaili ehdottomasti Tokekin. Mukana oli kuitenkin jonkinsorttista epäonnea - kärkinelikon välit olivat osiksessa erittäin tiiviitä, ja Tokellakin olisi ollut matkaa kultaan alle 1400 merkkiä!
Kokonaistaistossa kärkisijan nappasi IFF08, joka on vielä toistaiseksi tällä kaudella kuitenkin voitotta. Jollei voittoja ala tulemaan, neljän pisteen etäisyydellä majaileva tallikaveri Akuhullu hengittää jo niskaan. Lopputaistosta voi tulla vielä hyvinkin tiukka, kun osakilpailuja on jäljellä enää kaksi.
Tallikilpailussa SRT kasvatti edelleen johtoaan, joka on jo huimaa 25 pisteen luokkaa. Talli varmistanee parhaillaan käynnissä olevassa osiksessa mestaruutensa lopullisesti.
Kakkosena häärii Writerfighters, jonka kilpailijoina tästä lähin jatkavat Bomber ja Hirmu. DuDu on selkeällä kolmossijalla.
Rattoisaa ja jännittävää loppukautta!
~Akkaridekkari
_____________________________________________________________________________________________________________________________
Viestimaratoonarin blogi 17.9. - Jännitystä pukkaa
Sunnuntaina päättyneessä Sorsakylän osakilpailussa kilpailijat saivat kirjoittaa Aku Ankan rakkaussuhteista. Osakilpailusta kehkeytyi lopulta käsittämätön jännitysnäytelmä - kilpailu oli kauden kovatasoisin ja äärimmäisen tiukka. Ensimmäistä kertaa tällä kaudella kymppitonnin kirjoittanut maratoonari joutui tyytymään jämäpisteisiin.
Osakilpailulle oli jo alussa todella mielenkiintoiset puitteet. Kirja oli kadonnut ties minne, josta syntyi suorastaan pelottavia arvailuja - esimerkiksi wierii epäili jo kirjan olleen ampumavälikohtauksen uhrina. Myöhemmin kirjan poissaoloon paljastui yksinkertainen syy - hänen tietokoneensa on hajonneena. Tämä uusi asetelma povaa uudenlaista näkökulmaa sille, kuka voittaakaan yksilökilpailun tänä vuonna.
Kirjan ongelmien lisäksi Team KPw:n viisinkertainen Viestimaratonin voittaja Karhula ilmoitti lopettavansa kauden tähän.
KPw:n ja Writerfightersien kärsiessä maratoonariongelmista, SRT pääsi viemään potin kotiin - jälleen. Tällä kertaa asialla oli Akuhullu, lisäksi IFF08 vei pronssin.
Hopeaa otti osakilpailusta Writerfightersin Hirmu, joka on menestynyt kaudella muutenkin oikein kivasti.
Neljänteen sijaan joutui tyytymään Toke, joka tuurasi minua itseäni pitäessäni lomaa. Hyvin kilpaili ehdottomasti Tokekin. Mukana oli kuitenkin jonkinsorttista epäonnea - kärkinelikon välit olivat osiksessa erittäin tiiviitä, ja Tokellakin olisi ollut matkaa kultaan alle 1400 merkkiä!
Kokonaistaistossa kärkisijan nappasi IFF08, joka on vielä toistaiseksi tällä kaudella kuitenkin voitotta. Jollei voittoja ala tulemaan, neljän pisteen etäisyydellä majaileva tallikaveri Akuhullu hengittää jo niskaan. Lopputaistosta voi tulla vielä hyvinkin tiukka, kun osakilpailuja on jäljellä enää kaksi.
Tallikilpailussa SRT kasvatti edelleen johtoaan, joka on jo huimaa 25 pisteen luokkaa. Talli varmistanee parhaillaan käynnissä olevassa osiksessa mestaruutensa lopullisesti.
Kakkosena häärii Writerfighters, jonka kilpailijoina tästä lähin jatkavat Bomber ja Hirmu. DuDu on selkeällä kolmossijalla.
Rattoisaa ja jännittävää loppukautta!
~Akkaridekkari
Akuhullu97
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 5
Viesti 335 -
17.09.2009 klo 10:00:42
Hyvälaatuinen blogi taas, Akkaridekkari! Mahtavasti kirjoitettu, kiitokset siitä! :)
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Huumori Aku Ankassa
Aku Ankkahan ei olisi mitään ilman huumoria. En luultavasti lukisi akkaria, jos se olisi huumoriton – tylsä. Hyvän piirtäjän/käsikirjoittajan tunnistaa siitä, että tarinoissa on sekä seikkailuhenkeä, juonessa pieniä yksityiskohtiaa että huumoria. Juuri tämän takia pidän Carl Barksista parhaana käsikirjoittajana. Tästä heti huomaakin, että huumori on tärkeä osa Aku Ankkaa. Mielestäni huumoria tarvitaan eniten Ankkalinnaan sijoittuvissa tarinoissa, jotka ovat sellaisia tavallisia kymmensivuisia hupailuja. Tuollainen kymmensivuinen sarja on usein aika tylsä, ellei siinä ole huumoria, mutta jos miettii pidenpää sarjaa, kuten Takaisin Klondikeen, niin siitä saa helpommin tehtyä seikkailun. Sellaisiin huumoria ei niin paljon tarvitse, kun tarinan juoni keskittyy enemmänkin seikkailuun, vaikka onhan jokaisessa tarinassa aina edes ripaus huumoria.
Huumoria on Aku Ankka-sarjoissa monenlaista. On tavallista, omituista, huonoa ja parasta. Omituisin huumori on minun mielestäni kyllä sellaisella piirtäjä-käsikirjoittajalla kuin Noel van Horn. Monet pitävät häntä huonona tekijänä, ja niin oikeastaan minäkin, minkä minulla aiheuttaa oikeastaan piirrokset. Noel käyttää tarinoissaan usein omituista juonta. Juonet poikkeavat sein toisistaan. Monissa tarinoissa Mikillä on aivan omituinen virne, mikä pistää väkisinkin nauramaan. Huumorista tämä on naurettavinta, mutta omituisinta. Huumoriksi sanoisin Noelilla jo monien hahmojen ilmeet, sekä epätodellisuuden ja todellisuuden sekoittuminen.
Harvoilla piirtäjillä ja käsikirjoittajilla on huono huumori. Joihinkin vitsisarjoihin on vain tullut sellainen ongelma, ettei niiden vitsiä ymmärä. Joissakin nykyajan yksisivuisissa, sekä joissakin Bob Karpin käsikirjoittamissa yksisivuisissa tuota ilmenee. Karpilla se ei kuitenkaan ole ihme, sillä hän on tehnyt niitä yli 10000, niin väkistenkin sinne joukkoon joku huonompikin mahtuu.
Keillä piirtäjillä on paras huumori? Heti tulee mieleen seuraavat piirtäjät: Carl Barks, William Van Horn ja Don Rosakin. Itse asiassa kaikkien hyvälaatuisten strippien käsikirjoittajat ovat tekijöitä, joilla on hyvä huumori. Tulee mieleen tätä kautta myös Al Taliaferron päivittäisstrippien ja sunnuntaisarjojen vakituinen käsikirjoittaja, Bob Karp.
Carl Barksin tarinoiden huumori ilmenee varsin monella tavalla. Tulee ensiksi mieleen ne Barksin Roope-tarinat, jossa Roope menee johonkin kahvilaan, ja huijaa donitsin (tai jonkin muun) avulla myyjältä ilmaiseksi kahvia, tai jotain muuta. Näissä tarinoissa on huumori paikallaan. Ei tule oikeastaan kuin yksi Barksin käsikirjoittama tarina mieleen, joka olisi tylsä. Tämän nimeä en muiksta, mutta siinä Roope menee limusiinillä, ja valittelee sen korkeita bensakustannuksia. Barksin tarinoissa on myös paljon muuta huumoria.
Sitten William Van Horn. Tämä kyseinen piirtäjä on mielestäni akkarin hauskin ja huumoririkkain piirtäjä. Hänen lennokkaat, ja joskus sekopäisetkin ilmeensä ankoilla, hauskat vitsit, ruutujen taustoilla kävelevät lihavat tädit sekä kärpäset ovat aivan mahtava yhdistelmä. Näissä W. Van Hornin tarinoissa on kyllä vieläkin enemmän huumoria kuin Barksin tarinoissa. Tämä tosin voi johtua siitä, että Hornilla on enemmän sellaisia lyhyitä, enintään 10-sivuisia hupailuja, Barksin tarinoissa ollen taas enemmän pitkiä seikkailusarjoja. Yleensä Hornin huumori perustuu lähinnä ilmeisiin.
Don Rosa on seuraavana vuorossa. Vaikka en hänen piirroksistaan niin kamalasti pidä, ne ovat liian yksityiskohtaisia, hänenkin huumori on niin hyvää, että se on pakko mainita. Nimenomaan taustoilla viipeltävät hiiret, ja kaiken maailan kommellukset ja yksityiskohdat tekevät Rosan tarinoista humoririkkaita. Outoa kyllä, tykkään huumorin kannalta yksityiskohdista, mutta piirroksista ne tekevät sekavia. Hän ei ole hirveästi yksisivuisia tehnyt, vai onko ollenkaan (?), jolloin en voi hänen huumoria niissä verrata, mutta nuo yksityiskohdat riittävät aikalailla selvittämään hänen huumoripitoisuutensa. Hauskimpina Rosan tarinoina tulee mieleen nuo 10-sivuiset Milla-tarinat, jotka ovat hiukan hupailun ja seikkailutarinan väliltä. Näillä tarkoitan siis tarinoita nimeltä ”Paino-Ongelmia” ja ”Unohda koko juttu”. Ensimmäisessä tarinassa Milla muuntaa Roopen ja Akun paino-voima-aistin (tms) sivuttaiseksi, eli jos he liukastuvat, he alkavat ”tippua” sivulle päin. Toisessa tarinassa taas ankat alkavat unohdella asioita millan taian seurauksena. Jatkuu...
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Huumori Aku Ankassa
Aku Ankkahan ei olisi mitään ilman huumoria. En luultavasti lukisi akkaria, jos se olisi huumoriton – tylsä. Hyvän piirtäjän/käsikirjoittajan tunnistaa siitä, että tarinoissa on sekä seikkailuhenkeä, juonessa pieniä yksityiskohtiaa että huumoria. Juuri tämän takia pidän Carl Barksista parhaana käsikirjoittajana. Tästä heti huomaakin, että huumori on tärkeä osa Aku Ankkaa. Mielestäni huumoria tarvitaan eniten Ankkalinnaan sijoittuvissa tarinoissa, jotka ovat sellaisia tavallisia kymmensivuisia hupailuja. Tuollainen kymmensivuinen sarja on usein aika tylsä, ellei siinä ole huumoria, mutta jos miettii pidenpää sarjaa, kuten Takaisin Klondikeen, niin siitä saa helpommin tehtyä seikkailun. Sellaisiin huumoria ei niin paljon tarvitse, kun tarinan juoni keskittyy enemmänkin seikkailuun, vaikka onhan jokaisessa tarinassa aina edes ripaus huumoria.
Huumoria on Aku Ankka-sarjoissa monenlaista. On tavallista, omituista, huonoa ja parasta. Omituisin huumori on minun mielestäni kyllä sellaisella piirtäjä-käsikirjoittajalla kuin Noel van Horn. Monet pitävät häntä huonona tekijänä, ja niin oikeastaan minäkin, minkä minulla aiheuttaa oikeastaan piirrokset. Noel käyttää tarinoissaan usein omituista juonta. Juonet poikkeavat sein toisistaan. Monissa tarinoissa Mikillä on aivan omituinen virne, mikä pistää väkisinkin nauramaan. Huumorista tämä on naurettavinta, mutta omituisinta. Huumoriksi sanoisin Noelilla jo monien hahmojen ilmeet, sekä epätodellisuuden ja todellisuuden sekoittuminen.
Harvoilla piirtäjillä ja käsikirjoittajilla on huono huumori. Joihinkin vitsisarjoihin on vain tullut sellainen ongelma, ettei niiden vitsiä ymmärä. Joissakin nykyajan yksisivuisissa, sekä joissakin Bob Karpin käsikirjoittamissa yksisivuisissa tuota ilmenee. Karpilla se ei kuitenkaan ole ihme, sillä hän on tehnyt niitä yli 10000, niin väkistenkin sinne joukkoon joku huonompikin mahtuu.
Keillä piirtäjillä on paras huumori? Heti tulee mieleen seuraavat piirtäjät: Carl Barks, William Van Horn ja Don Rosakin. Itse asiassa kaikkien hyvälaatuisten strippien käsikirjoittajat ovat tekijöitä, joilla on hyvä huumori. Tulee mieleen tätä kautta myös Al Taliaferron päivittäisstrippien ja sunnuntaisarjojen vakituinen käsikirjoittaja, Bob Karp.
Carl Barksin tarinoiden huumori ilmenee varsin monella tavalla. Tulee ensiksi mieleen ne Barksin Roope-tarinat, jossa Roope menee johonkin kahvilaan, ja huijaa donitsin (tai jonkin muun) avulla myyjältä ilmaiseksi kahvia, tai jotain muuta. Näissä tarinoissa on huumori paikallaan. Ei tule oikeastaan kuin yksi Barksin käsikirjoittama tarina mieleen, joka olisi tylsä. Tämän nimeä en muiksta, mutta siinä Roope menee limusiinillä, ja valittelee sen korkeita bensakustannuksia. Barksin tarinoissa on myös paljon muuta huumoria.
Sitten William Van Horn. Tämä kyseinen piirtäjä on mielestäni akkarin hauskin ja huumoririkkain piirtäjä. Hänen lennokkaat, ja joskus sekopäisetkin ilmeensä ankoilla, hauskat vitsit, ruutujen taustoilla kävelevät lihavat tädit sekä kärpäset ovat aivan mahtava yhdistelmä. Näissä W. Van Hornin tarinoissa on kyllä vieläkin enemmän huumoria kuin Barksin tarinoissa. Tämä tosin voi johtua siitä, että Hornilla on enemmän sellaisia lyhyitä, enintään 10-sivuisia hupailuja, Barksin tarinoissa ollen taas enemmän pitkiä seikkailusarjoja. Yleensä Hornin huumori perustuu lähinnä ilmeisiin.
Don Rosa on seuraavana vuorossa. Vaikka en hänen piirroksistaan niin kamalasti pidä, ne ovat liian yksityiskohtaisia, hänenkin huumori on niin hyvää, että se on pakko mainita. Nimenomaan taustoilla viipeltävät hiiret, ja kaiken maailan kommellukset ja yksityiskohdat tekevät Rosan tarinoista humoririkkaita. Outoa kyllä, tykkään huumorin kannalta yksityiskohdista, mutta piirroksista ne tekevät sekavia. Hän ei ole hirveästi yksisivuisia tehnyt, vai onko ollenkaan (?), jolloin en voi hänen huumoria niissä verrata, mutta nuo yksityiskohdat riittävät aikalailla selvittämään hänen huumoripitoisuutensa. Hauskimpina Rosan tarinoina tulee mieleen nuo 10-sivuiset Milla-tarinat, jotka ovat hiukan hupailun ja seikkailutarinan väliltä. Näillä tarkoitan siis tarinoita nimeltä ”Paino-Ongelmia” ja ”Unohda koko juttu”. Ensimmäisessä tarinassa Milla muuntaa Roopen ja Akun paino-voima-aistin (tms) sivuttaiseksi, eli jos he liukastuvat, he alkavat ”tippua” sivulle päin. Toisessa tarinassa taas ankat alkavat unohdella asioita millan taian seurauksena. Jatkuu...
Imfromfinland08
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 5
Viesti 336 -
17.09.2009 klo 14:30:57
Hyvä blogi taas, dekkari!
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Huumori Aku Ankassa
Aku Ankassa on nähty paljon huumoria jo pitkän pitkän aikaa. Akkarin suosio olisi luultavasti paljon matalampi ilman hyvää huumoria. Itse tuskin lukisin Aku Ankkoja kovinkaan innokkaasti ilman kunnon huumoria. Huumorin ei aina tarvitse olla Akkareissa täysin hulvatonta ja naurettavaa, vaan tärkeintä on, että se edes vähän viihdyttää lukijoita.
Useimmilla Disney-taiteilijoilla on hyvä huumori, kiitokset heille. Itseasiassa Akkarin vakipiirtäjistä vain pieni osa omaa kohtalaisen, tai sitä huonomman huumorintajun. kaikkea huumoria ei aina tule ymmärrettyä heti, mutta yleensä Akkarin huumori on varsin yksinkertaista, jonka pikkulapsikin voi käsittää. Huumoria näkee enemmän Ankka-tarinoissa, kuin Hiiri-tarinoissa. Usein Hiiri-tarinoiden piirtäjät eivät olekaan yhtä humoristisia kuin Ankka-piirtäjät, ainakaan Hiiri-tarinoita piirtäessään.
Akkarissa julkaistavissa seikkailutarinoissa näkee ehkä vähiten huumoria, kun taas lyhyissä, muutaman sivun vitsisarjoissa huumori on oikeastaan se tärkein asia. Muutaman sivun pituista Akkaritarinaa, jossa ei ole huumoria, on vaikea tehdä, enkä usko, että Akkarin lukijat pitäisivät kyseisenlaisista tarinoista. Mielestäni on hyvä, että aivan kaikki Akkarin tarinat eivät ole tännä huumoria, sillä en halua Akkarista mitään täysin hulvatonta lehteä.
Myös Akkarin kansikuvissa on nähty paljon huumoria vuosien saatossa. Itseasiassa melkein jokaisessa Akkarilehden kansikuvassa on ollut ainakin pieni vitsi. Kansikuvien vitsit ovat mielestäni usein vähän kuivia tai liian tavanomiaisa, mutta joitain hauskojakin kansikuvia on lähivuosina ollut.
Huumori on siis tärkeä osa Akkaria. Usein Akkarissa näkee jonkun verran sarkasmia, mutta ehkä enemmän hulvatonta huumoria, jolle voi joskus nauraa kunnolla. Tarinoiden Suomentajilla on varmasti tärkeä osa tarinoiden huumorissa, ja joskus huumori saattaa tuoda sen varsinaisen juonen tarinaan. Monilla eri piirtäjillä ja käsikirjoittajilla on erilaisia huumorintajuja, ja nyt kerron niistä seuraavaksi:
Vitsisarjojen piirtäjillä ja etenkin käsikirjoittajilla on hyvä huumori. Aku Ankassa vitsikkäimpiä tarinoita ovatkin juuri nuo yksisivuiset. Mielestäni parhaimpia vitsisarjojen piirtäjiä/käsikirjoittajia ovat Al Taliaferro, Bob Karp ja Manuel Gonzales. Nämä kaikki ovat tehneet kunnioitettavana plajon vitsisarjoja, joissa huumori on samantyylistä, mutta vitsit vaihtelevat tarinoiden välillä todella paljon. He kaikki omaavat hyvän huumorintajun. Maailmassa on toki muitakin hyviä vitsisarjojen tekijöitä, mainittakoon nyt mm. Heymansin veljekset.
Bob Karpin ja Al Taliaferron yksisivuisia vitsisarjoja on julkaistu akkarissa valtava määrä. Yleensä nämä yksisivuiset huumoripläjäykset sijoitetaan aivan lehden loppuosaan. Bob Karp ja Al Taliaferro ovat tehneet vitsisarjoja yhdessä 30-luvulta 60-luvulle saakka. Kukaan muu ei ole tehnyt enempää yksisivuisia, kuin tämä parivaljakko. Bob karp käsikirjoitti näitä vitsisarjoja ja Taliaferro piirsi ne. Mielestäni suurin osa heidän vitsisarjoistaan on ollut varsin hyviä, mutta osa on ollut vähän otuoja, ja ymmärtäähän sen, ei kaikista sarjoista voi tulla täydellisiä.
Vitsisarjoissa on paljon huumoria, mutta niin on myös pidemmissäkin Akkari-tarinoissa. Eräs hyvä huumorintajuinen piirtäjä on chileläinen Vicar, jonka Ankka-aiheöiset piirrokset/sarjakuvat ovat hauskuutta täynnä. Hän osaa piirtää Ankat hauskoiksi ja mielenkiintoisiksi. Hän tekee Akun aina hullunhauskaksi. Hän hallitsee hyvin Ankkojen hauskat ilmeet ym. On hyvä, että Vicarin tarinoita julkaistaan Aku Ankassa varsin usein, ja lähes kaikissa Vicarin tarinoissa on huumoria. Usein Vicar kuvaa Akun hyvin toilailevana ja huolimattomana, mikä on mielestäni Akulle sopivaa.
Don Rosa on hyvin huumorintajuinen käsikirjoittajana ja piirtäjänakin. Hänen käsikirjoituksensa saattavat olla joskus vähän vakavamman ja totisemmanpuoleisia, mutta vähintäänkin hänen piirroksensa on huumorintajuisia. Hän osaa piirtää hyvin hauskan näköisiä, ilmeikkäitä Ankkoja. Usein Rosa saattaa piirtää jonkin piirroksen taustalle jotain ylimääräistä pientä huumoria.
Don Rosan lisäksi myös Carl Barksin tarinoissa on ollut aika paljon huumoria. Itseasiassa huumori sarjakuviin, ja etenkin Aku Ankkaan tuli Barksin myötä, ainakin omasta mielestäni. Carl Barks ei ehkä omaa niin hyvää huumorintajua, kuin Vicar ja Rosa, mutta harvoin näkee Barksin sarjoja, joissa huumori puuttuisi kokonaan. Barks on piirtänyt ja käsikirjoittanut jonkin verran vitsisarjoja, ja tietenkin näissä kaikissa on paljon huumoria.
Akkarissa on julkiastu aika paljon humoristisia, William Van Hornin piirtämiä tarinoita. Williamin käsikirjoitukset ehkä eivät ole hauskimmasta päästä, mutta Ankkojen ilmeet ovat useimmiten varsin hullunkurisia. Mielestäni Van Horn on ehkä hieman jopa humoristisempi taiteiloija kuin Barks.
Heymansin veljekset ovat varsin humoristista porukkaa. Itse tykkään lukea heidän tarinoitaan, juuri hyvin huumorisiällön vuoksi. Tyypillistä heille on, että he piirtävät sivuhahmoista rumia, ja hauskannäköisiä. He saattavat piirroksissaan suorastaan venytellä Ankkojen raajoja, ja esim. Akulla saattaa olla oudon pitkä kaula ym. He tekevät hahmot hauskoiksi, mutta kuitenkin sopivan asiallisiksi. Molemmat ovat ehdottomasti eräitä humoristisimpia Disney-piirtäjiä koko maailmassa.
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Huumori Aku Ankassa
Aku Ankassa on nähty paljon huumoria jo pitkän pitkän aikaa. Akkarin suosio olisi luultavasti paljon matalampi ilman hyvää huumoria. Itse tuskin lukisin Aku Ankkoja kovinkaan innokkaasti ilman kunnon huumoria. Huumorin ei aina tarvitse olla Akkareissa täysin hulvatonta ja naurettavaa, vaan tärkeintä on, että se edes vähän viihdyttää lukijoita.
Useimmilla Disney-taiteilijoilla on hyvä huumori, kiitokset heille. Itseasiassa Akkarin vakipiirtäjistä vain pieni osa omaa kohtalaisen, tai sitä huonomman huumorintajun. kaikkea huumoria ei aina tule ymmärrettyä heti, mutta yleensä Akkarin huumori on varsin yksinkertaista, jonka pikkulapsikin voi käsittää. Huumoria näkee enemmän Ankka-tarinoissa, kuin Hiiri-tarinoissa. Usein Hiiri-tarinoiden piirtäjät eivät olekaan yhtä humoristisia kuin Ankka-piirtäjät, ainakaan Hiiri-tarinoita piirtäessään.
Akkarissa julkaistavissa seikkailutarinoissa näkee ehkä vähiten huumoria, kun taas lyhyissä, muutaman sivun vitsisarjoissa huumori on oikeastaan se tärkein asia. Muutaman sivun pituista Akkaritarinaa, jossa ei ole huumoria, on vaikea tehdä, enkä usko, että Akkarin lukijat pitäisivät kyseisenlaisista tarinoista. Mielestäni on hyvä, että aivan kaikki Akkarin tarinat eivät ole tännä huumoria, sillä en halua Akkarista mitään täysin hulvatonta lehteä.
Myös Akkarin kansikuvissa on nähty paljon huumoria vuosien saatossa. Itseasiassa melkein jokaisessa Akkarilehden kansikuvassa on ollut ainakin pieni vitsi. Kansikuvien vitsit ovat mielestäni usein vähän kuivia tai liian tavanomiaisa, mutta joitain hauskojakin kansikuvia on lähivuosina ollut.
Huumori on siis tärkeä osa Akkaria. Usein Akkarissa näkee jonkun verran sarkasmia, mutta ehkä enemmän hulvatonta huumoria, jolle voi joskus nauraa kunnolla. Tarinoiden Suomentajilla on varmasti tärkeä osa tarinoiden huumorissa, ja joskus huumori saattaa tuoda sen varsinaisen juonen tarinaan. Monilla eri piirtäjillä ja käsikirjoittajilla on erilaisia huumorintajuja, ja nyt kerron niistä seuraavaksi:
Vitsisarjojen piirtäjillä ja etenkin käsikirjoittajilla on hyvä huumori. Aku Ankassa vitsikkäimpiä tarinoita ovatkin juuri nuo yksisivuiset. Mielestäni parhaimpia vitsisarjojen piirtäjiä/käsikirjoittajia ovat Al Taliaferro, Bob Karp ja Manuel Gonzales. Nämä kaikki ovat tehneet kunnioitettavana plajon vitsisarjoja, joissa huumori on samantyylistä, mutta vitsit vaihtelevat tarinoiden välillä todella paljon. He kaikki omaavat hyvän huumorintajun. Maailmassa on toki muitakin hyviä vitsisarjojen tekijöitä, mainittakoon nyt mm. Heymansin veljekset.
Bob Karpin ja Al Taliaferron yksisivuisia vitsisarjoja on julkaistu akkarissa valtava määrä. Yleensä nämä yksisivuiset huumoripläjäykset sijoitetaan aivan lehden loppuosaan. Bob Karp ja Al Taliaferro ovat tehneet vitsisarjoja yhdessä 30-luvulta 60-luvulle saakka. Kukaan muu ei ole tehnyt enempää yksisivuisia, kuin tämä parivaljakko. Bob karp käsikirjoitti näitä vitsisarjoja ja Taliaferro piirsi ne. Mielestäni suurin osa heidän vitsisarjoistaan on ollut varsin hyviä, mutta osa on ollut vähän otuoja, ja ymmärtäähän sen, ei kaikista sarjoista voi tulla täydellisiä.
Vitsisarjoissa on paljon huumoria, mutta niin on myös pidemmissäkin Akkari-tarinoissa. Eräs hyvä huumorintajuinen piirtäjä on chileläinen Vicar, jonka Ankka-aiheöiset piirrokset/sarjakuvat ovat hauskuutta täynnä. Hän osaa piirtää Ankat hauskoiksi ja mielenkiintoisiksi. Hän tekee Akun aina hullunhauskaksi. Hän hallitsee hyvin Ankkojen hauskat ilmeet ym. On hyvä, että Vicarin tarinoita julkaistaan Aku Ankassa varsin usein, ja lähes kaikissa Vicarin tarinoissa on huumoria. Usein Vicar kuvaa Akun hyvin toilailevana ja huolimattomana, mikä on mielestäni Akulle sopivaa.
Don Rosa on hyvin huumorintajuinen käsikirjoittajana ja piirtäjänakin. Hänen käsikirjoituksensa saattavat olla joskus vähän vakavamman ja totisemmanpuoleisia, mutta vähintäänkin hänen piirroksensa on huumorintajuisia. Hän osaa piirtää hyvin hauskan näköisiä, ilmeikkäitä Ankkoja. Usein Rosa saattaa piirtää jonkin piirroksen taustalle jotain ylimääräistä pientä huumoria.
Don Rosan lisäksi myös Carl Barksin tarinoissa on ollut aika paljon huumoria. Itseasiassa huumori sarjakuviin, ja etenkin Aku Ankkaan tuli Barksin myötä, ainakin omasta mielestäni. Carl Barks ei ehkä omaa niin hyvää huumorintajua, kuin Vicar ja Rosa, mutta harvoin näkee Barksin sarjoja, joissa huumori puuttuisi kokonaan. Barks on piirtänyt ja käsikirjoittanut jonkin verran vitsisarjoja, ja tietenkin näissä kaikissa on paljon huumoria.
Akkarissa on julkiastu aika paljon humoristisia, William Van Hornin piirtämiä tarinoita. Williamin käsikirjoitukset ehkä eivät ole hauskimmasta päästä, mutta Ankkojen ilmeet ovat useimmiten varsin hullunkurisia. Mielestäni Van Horn on ehkä hieman jopa humoristisempi taiteiloija kuin Barks.
Heymansin veljekset ovat varsin humoristista porukkaa. Itse tykkään lukea heidän tarinoitaan, juuri hyvin huumorisiällön vuoksi. Tyypillistä heille on, että he piirtävät sivuhahmoista rumia, ja hauskannäköisiä. He saattavat piirroksissaan suorastaan venytellä Ankkojen raajoja, ja esim. Akulla saattaa olla oudon pitkä kaula ym. He tekevät hahmot hauskoiksi, mutta kuitenkin sopivan asiallisiksi. Molemmat ovat ehdottomasti eräitä humoristisimpia Disney-piirtäjiä koko maailmassa.
wierii2
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 5
Viesti 337 -
17.09.2009 klo 15:13:34
Hieno blogi! Viestini pidän vielä piilossa...
Kreach
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 5
Viesti 338 -
17.09.2009 klo 17:21:10
Eli tässäkin osiksessa Hirmu & Bomber WF:n riveissä =)
Imfromfinland08
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 5
Viesti 339 -
18.09.2009 klo 16:21:37
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Huumori Aku Ankassa
Aku Ankassa on nähty paljon huumoria jo pitkän pitkän aikaa. Akkarin suosio olisi luultavasti paljon matalampi ilman hyvää huumoria. Itse tuskin lukisin Aku Ankkoja kovinkaan innokkaasti ilman kunnon huumoria. Huumorin ei aina tarvitse olla Akkareissa täysin hulvatonta ja naurettavaa, vaan tärkeintä on, että se edes vähän viihdyttää lukijoita.
Useimmilla Disney-taiteilijoilla on hyvä huumori, kiitokset heille. Itseasiassa Akkarin vakipiirtäjistä vain pieni osa omaa kohtalaisen, tai sitä huonomman huumorintajun. kaikkea huumoria ei aina tule ymmärrettyä heti, mutta yleensä Akkarin huumori on varsin yksinkertaista, jonka pikkulapsikin voi käsittää. Huumoria näkee enemmän Ankka-tarinoissa, kuin Hiiri-tarinoissa. Usein Hiiri-tarinoiden piirtäjät eivät olekaan yhtä humoristisia kuin Ankka-piirtäjät, ainakaan Hiiri-tarinoita piirtäessään.
Eniten huumoria Akkarissa aiheuttaa päähenkilö, Aku Ankka. Aku mokaa ja sählää varsin usein, joten huumorilta ei voi välttyä. myös monet muut hahmot ovat varsin humoristisia. Roope, Hessu, Ankanpojat ym. ovat varsin hauskoja hahmoja, ainakin välillä.
Akkarissa julkaistavissa seikkailutarinoissa näkee ehkä vähiten huumoria, kun taas lyhyissä, muutaman sivun vitsisarjoissa huumori on oikeastaan se tärkein asia. Muutaman sivun pituista Akkaritarinaa, jossa ei ole huumoria, on vaikea tehdä, enkä usko, että Akkarin lukijat pitäisivät kyseisenlaisista tarinoista. Mielestäni on hyvä, että aivan kaikki Akkarin tarinat eivät ole tännä huumoria, sillä en halua Akkarista mitään täysin hulvatonta lehteä.
Myös Akkarin kansikuvissa on nähty paljon huumoria vuosien saatossa. Itseasiassa melkein jokaisessa Akkarilehden kansikuvassa on ollut ainakin pieni vitsi. Kansikuvien vitsit ovat mielestäni usein vähän kuivia tai liian tavanomiaisa, mutta joitain hauskojakin kansikuvia on lähivuosina ollut.
Huumori on siis tärkeä osa Akkaria. Usein Akkarissa näkee jonkun verran sarkasmia, mutta ehkä enemmän hulvatonta huumoria, jolle voi joskus nauraa kunnolla. Tarinoiden Suomentajilla on varmasti tärkeä osa tarinoiden huumorissa, ja joskus huumori saattaa tuoda sen varsinaisen juonen tarinaan. Monilla eri piirtäjillä ja käsikirjoittajilla on erilaisia huumorintajuja, ja nyt kerron niistä seuraavaksi:
Vitsisarjojen piirtäjillä ja etenkin käsikirjoittajilla on hyvä huumori. Aku Ankassa vitsikkäimpiä tarinoita ovatkin juuri nuo yksisivuiset. Mielestäni parhaimpia vitsisarjojen piirtäjiä/käsikirjoittajia ovat Al Taliaferro, Bob Karp ja Manuel Gonzales. Nämä kaikki ovat tehneet kunnioitettavana plajon vitsisarjoja, joissa huumori on samantyylistä, mutta vitsit vaihtelevat tarinoiden välillä todella paljon. He kaikki omaavat hyvän huumorintajun. Maailmassa on toki muitakin hyviä vitsisarjojen tekijöitä, mainittakoon nyt mm. Heymansin veljekset.
Bob Karpin ja Al Taliaferron yksisivuisia vitsisarjoja on julkaistu akkarissa valtava määrä. Yleensä nämä yksisivuiset huumoripläjäykset sijoitetaan aivan lehden loppuosaan. Bob Karp ja Al Taliaferro ovat tehneet vitsisarjoja yhdessä 30-luvulta 60-luvulle saakka. Kukaan muu ei ole tehnyt enempää yksisivuisia, kuin tämä parivaljakko. Bob karp käsikirjoitti näitä vitsisarjoja ja Taliaferro piirsi ne. Mielestäni suurin osa heidän vitsisarjoistaan on ollut varsin hyviä, mutta osa on ollut vähän otuoja, ja ymmärtäähän sen, ei kaikista sarjoista voi tulla täydellisiä.
Vitsisarjoissa on paljon huumoria, mutta niin on myös pidemmissäkin Akkari-tarinoissa. Eräs hyvä huumorintajuinen piirtäjä on chileläinen Vicar, jonka Ankka-aiheöiset piirrokset/sarjakuvat ovat hauskuutta täynnä. Hän osaa piirtää Ankat hauskoiksi ja mielenkiintoisiksi. Hän tekee Akun aina hullunhauskaksi. Hän hallitsee hyvin Ankkojen hauskat ilmeet ym. On hyvä, että Vicarin tarinoita julkaistaan Aku Ankassa varsin usein, ja lähes kaikissa Vicarin tarinoissa on huumoria. Usein Vicar kuvaa Akun hyvin toilailevana ja huolimattomana, mikä on mielestäni Akulle sopivaa.
Don Rosa on hyvin huumorintajuinen käsikirjoittajana ja piirtäjänakin. Hänen käsikirjoituksensa saattavat olla joskus vähän vakavamman ja totisemmanpuoleisia, mutta vähintäänkin hänen piirroksensa on huumorintajuisia. Hän osaa piirtää hyvin hauskan näköisiä, ilmeikkäitä Ankkoja. Usein Rosa saattaa piirtää jonkin piirroksen taustalle jotain ylimääräistä pientä huumoria.
Don Rosan lisäksi myös Carl Barksin tarinoissa on ollut aika paljon huumoria. Itseasiassa huumori sarjakuviin, ja etenkin Aku Ankkaan tuli Barksin myötä, ainakin omasta mielestäni. Carl Barks ei ehkä omaa niin hyvää huumorintajua, kuin Vicar ja Rosa, mutta harvoin näkee Barksin sarjoja, joissa huumori puuttuisi kokonaan. Barks on piirtänyt ja käsikirjoittanut jonkin verran vitsisarjoja, ja tietenkin näissä kaikissa on paljon huumoria.
Akkarissa on julkiastu aika paljon humoristisia, William Van Hornin piirtämiä tarinoita. Williamin käsikirjoitukset ehkä eivät ole hauskimmasta päästä, mutta Ankkojen ilmeet ovat useimmiten varsin hullunkurisia. Mielestäni Van Horn on ehkä hieman jopa humoristisempi taiteiloija kuin Barks.
Heymansin veljekset ovat varsin humoristista porukkaa. Itse tykkään lukea heidän tarinoitaan, juuri hyvin huumorisiällön vuoksi. Tyypillistä heille on, että he piirtävät sivuhahmoista rumia, ja hauskannäköisiä. He saattavat piirroksissaan suorastaan venytellä Ankkojen raajoja, ja esim. Akulla saattaa olla oudon pitkä kaula ym. He tekevät hahmot hauskoiksi, mutta kuitenkin sopivan asiallisiksi. Molemmat ovat ehdottomasti eräitä humoristisimpia Disney-piirtäjiä koko maailmassa.
Kirsten De Graaf on varsin humoristinen käsikijroittaja. Hän käsikirjoittaa varsin paljon yksisivuisia vitsisarjoja, joita julkaistaan varsin usein Akkarissa. Hänellä tuntuu olevan paljon ideoita ja Mau heymansin avustuksella (he tekevät yhteistyössä paljon vitsisarjoja) he ovat oivallinen parivaljakko sarjakuvien parissa. Kirsten käsikirjoittaa sarjat, ja Mau piirtää.
Yhteenveto: Aku Ankassa (Akkarissa) on ollut paljon huumoria melkeinpä aina. Lähes jokaisessa Ankka-tarinassa on ainakin hiukan huumoria, mutta useissa tarinoissa huumoria on aika paljonkin. Hiiri-tarinoissa ei sen sijaan kovin paljoa huumoria näe, mutta sieltäkin puolelta poikkeuksia löytyy. Enitewn huumoria näkee lyhyissä, usein yksisivuisissa tarinoissa, joissa tärkein idea on juuri se vitsi. Monet tarinat siis elvätä vitsien ja huumorin avulla. Humoristisimpia piirtäjiä/käsikirjoittajia ovat ainakin Don Rosa, Carl Barks, William Van Horn, Heymansit, Karp ja Taliaferro.
Aku Ankassa on nähty paljon huumoria jo pitkän pitkän aikaa. Akkarin suosio olisi luultavasti paljon matalampi ilman hyvää huumoria. Itse tuskin lukisin Aku Ankkoja kovinkaan innokkaasti ilman kunnon huumoria. Huumorin ei aina tarvitse olla Akkareissa täysin hulvatonta ja naurettavaa, vaan tärkeintä on, että se edes vähän viihdyttää lukijoita.
Useimmilla Disney-taiteilijoilla on hyvä huumori, kiitokset heille. Itseasiassa Akkarin vakipiirtäjistä vain pieni osa omaa kohtalaisen, tai sitä huonomman huumorintajun. kaikkea huumoria ei aina tule ymmärrettyä heti, mutta yleensä Akkarin huumori on varsin yksinkertaista, jonka pikkulapsikin voi käsittää. Huumoria näkee enemmän Ankka-tarinoissa, kuin Hiiri-tarinoissa. Usein Hiiri-tarinoiden piirtäjät eivät olekaan yhtä humoristisia kuin Ankka-piirtäjät, ainakaan Hiiri-tarinoita piirtäessään.
Eniten huumoria Akkarissa aiheuttaa päähenkilö, Aku Ankka. Aku mokaa ja sählää varsin usein, joten huumorilta ei voi välttyä. myös monet muut hahmot ovat varsin humoristisia. Roope, Hessu, Ankanpojat ym. ovat varsin hauskoja hahmoja, ainakin välillä.
Akkarissa julkaistavissa seikkailutarinoissa näkee ehkä vähiten huumoria, kun taas lyhyissä, muutaman sivun vitsisarjoissa huumori on oikeastaan se tärkein asia. Muutaman sivun pituista Akkaritarinaa, jossa ei ole huumoria, on vaikea tehdä, enkä usko, että Akkarin lukijat pitäisivät kyseisenlaisista tarinoista. Mielestäni on hyvä, että aivan kaikki Akkarin tarinat eivät ole tännä huumoria, sillä en halua Akkarista mitään täysin hulvatonta lehteä.
Myös Akkarin kansikuvissa on nähty paljon huumoria vuosien saatossa. Itseasiassa melkein jokaisessa Akkarilehden kansikuvassa on ollut ainakin pieni vitsi. Kansikuvien vitsit ovat mielestäni usein vähän kuivia tai liian tavanomiaisa, mutta joitain hauskojakin kansikuvia on lähivuosina ollut.
Huumori on siis tärkeä osa Akkaria. Usein Akkarissa näkee jonkun verran sarkasmia, mutta ehkä enemmän hulvatonta huumoria, jolle voi joskus nauraa kunnolla. Tarinoiden Suomentajilla on varmasti tärkeä osa tarinoiden huumorissa, ja joskus huumori saattaa tuoda sen varsinaisen juonen tarinaan. Monilla eri piirtäjillä ja käsikirjoittajilla on erilaisia huumorintajuja, ja nyt kerron niistä seuraavaksi:
Vitsisarjojen piirtäjillä ja etenkin käsikirjoittajilla on hyvä huumori. Aku Ankassa vitsikkäimpiä tarinoita ovatkin juuri nuo yksisivuiset. Mielestäni parhaimpia vitsisarjojen piirtäjiä/käsikirjoittajia ovat Al Taliaferro, Bob Karp ja Manuel Gonzales. Nämä kaikki ovat tehneet kunnioitettavana plajon vitsisarjoja, joissa huumori on samantyylistä, mutta vitsit vaihtelevat tarinoiden välillä todella paljon. He kaikki omaavat hyvän huumorintajun. Maailmassa on toki muitakin hyviä vitsisarjojen tekijöitä, mainittakoon nyt mm. Heymansin veljekset.
Bob Karpin ja Al Taliaferron yksisivuisia vitsisarjoja on julkaistu akkarissa valtava määrä. Yleensä nämä yksisivuiset huumoripläjäykset sijoitetaan aivan lehden loppuosaan. Bob Karp ja Al Taliaferro ovat tehneet vitsisarjoja yhdessä 30-luvulta 60-luvulle saakka. Kukaan muu ei ole tehnyt enempää yksisivuisia, kuin tämä parivaljakko. Bob karp käsikirjoitti näitä vitsisarjoja ja Taliaferro piirsi ne. Mielestäni suurin osa heidän vitsisarjoistaan on ollut varsin hyviä, mutta osa on ollut vähän otuoja, ja ymmärtäähän sen, ei kaikista sarjoista voi tulla täydellisiä.
Vitsisarjoissa on paljon huumoria, mutta niin on myös pidemmissäkin Akkari-tarinoissa. Eräs hyvä huumorintajuinen piirtäjä on chileläinen Vicar, jonka Ankka-aiheöiset piirrokset/sarjakuvat ovat hauskuutta täynnä. Hän osaa piirtää Ankat hauskoiksi ja mielenkiintoisiksi. Hän tekee Akun aina hullunhauskaksi. Hän hallitsee hyvin Ankkojen hauskat ilmeet ym. On hyvä, että Vicarin tarinoita julkaistaan Aku Ankassa varsin usein, ja lähes kaikissa Vicarin tarinoissa on huumoria. Usein Vicar kuvaa Akun hyvin toilailevana ja huolimattomana, mikä on mielestäni Akulle sopivaa.
Don Rosa on hyvin huumorintajuinen käsikirjoittajana ja piirtäjänakin. Hänen käsikirjoituksensa saattavat olla joskus vähän vakavamman ja totisemmanpuoleisia, mutta vähintäänkin hänen piirroksensa on huumorintajuisia. Hän osaa piirtää hyvin hauskan näköisiä, ilmeikkäitä Ankkoja. Usein Rosa saattaa piirtää jonkin piirroksen taustalle jotain ylimääräistä pientä huumoria.
Don Rosan lisäksi myös Carl Barksin tarinoissa on ollut aika paljon huumoria. Itseasiassa huumori sarjakuviin, ja etenkin Aku Ankkaan tuli Barksin myötä, ainakin omasta mielestäni. Carl Barks ei ehkä omaa niin hyvää huumorintajua, kuin Vicar ja Rosa, mutta harvoin näkee Barksin sarjoja, joissa huumori puuttuisi kokonaan. Barks on piirtänyt ja käsikirjoittanut jonkin verran vitsisarjoja, ja tietenkin näissä kaikissa on paljon huumoria.
Akkarissa on julkiastu aika paljon humoristisia, William Van Hornin piirtämiä tarinoita. Williamin käsikirjoitukset ehkä eivät ole hauskimmasta päästä, mutta Ankkojen ilmeet ovat useimmiten varsin hullunkurisia. Mielestäni Van Horn on ehkä hieman jopa humoristisempi taiteiloija kuin Barks.
Heymansin veljekset ovat varsin humoristista porukkaa. Itse tykkään lukea heidän tarinoitaan, juuri hyvin huumorisiällön vuoksi. Tyypillistä heille on, että he piirtävät sivuhahmoista rumia, ja hauskannäköisiä. He saattavat piirroksissaan suorastaan venytellä Ankkojen raajoja, ja esim. Akulla saattaa olla oudon pitkä kaula ym. He tekevät hahmot hauskoiksi, mutta kuitenkin sopivan asiallisiksi. Molemmat ovat ehdottomasti eräitä humoristisimpia Disney-piirtäjiä koko maailmassa.
Kirsten De Graaf on varsin humoristinen käsikijroittaja. Hän käsikirjoittaa varsin paljon yksisivuisia vitsisarjoja, joita julkaistaan varsin usein Akkarissa. Hänellä tuntuu olevan paljon ideoita ja Mau heymansin avustuksella (he tekevät yhteistyössä paljon vitsisarjoja) he ovat oivallinen parivaljakko sarjakuvien parissa. Kirsten käsikirjoittaa sarjat, ja Mau piirtää.
Yhteenveto: Aku Ankassa (Akkarissa) on ollut paljon huumoria melkeinpä aina. Lähes jokaisessa Ankka-tarinassa on ainakin hiukan huumoria, mutta useissa tarinoissa huumoria on aika paljonkin. Hiiri-tarinoissa ei sen sijaan kovin paljoa huumoria näe, mutta sieltäkin puolelta poikkeuksia löytyy. Enitewn huumoria näkee lyhyissä, usein yksisivuisissa tarinoissa, joissa tärkein idea on juuri se vitsi. Monet tarinat siis elvätä vitsien ja huumorin avulla. Humoristisimpia piirtäjiä/käsikirjoittajia ovat ainakin Don Rosa, Carl Barks, William Van Horn, Heymansit, Karp ja Taliaferro.
wierii2
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 5
Viesti 340 -
18.09.2009 klo 16:37:58
BONUS-kilpailun aihe onAnkkalinnan lemmikit! Kirjoitusaikaahan on tuonne sunnuntaihin klo 10 asti joten kaikki kirjoittamaan!
Salwer on poissa lauantai-iltaan asti, joten minä hoidan VM:mmää sen aikaa... Terveisiä Salwerilta!
// Boonukset edit-laatikkoihin, kiitos.
Salwer on poissa lauantai-iltaan asti, joten minä hoidan VM:mmää sen aikaa... Terveisiä Salwerilta!
// Boonukset edit-laatikkoihin, kiitos.
Imfromfinland08
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 5
Viesti 341 -
18.09.2009 klo 17:44:37
Muokkaus:Ankkalinnan lemmikit
Ankkalinnalaisilla on aika paljon lemmikkejä. On monenlaista, pientä ja suurta. Tässä tekstissäni kerron kaikista kuuluisimmista Ankkalinnan lemmikkieläimistä. Eniten lemmikkejä on ollut varmaankin Akulla, ja luultavasti ilman Ankanpoikia hänellä ei olisi ollut näin suurta määrää lemmikkejä.
Akulla on ollut monia eri lemmikkieläimiä, ja ehkä kuuluisin niistä on Pulivari. Pulivari on uskollinen, Akun lemmikkikoira, joka on ollut Akun lemmikkinä jo hyvin pitkän aikaa. Pulivari on hyvin suurikokoinen, eikä ihme, sillä se on rodultaan Bernhardilainen. Se on luonteeltaan melko kiltti ja laiska, mutta tarvittaessa osaa myös puolustaa itseään. Al Taliaferro loi Pulivarin vuonna 1938 ja heti ensiesiintymisestä lähtien Pulivari on ollut melko usein mukana lemmikkitarinoissa. Akulle Pulivari on rakas lemmikki, vaikka välillä siitä onkin vain suurta haittaa.
Akun toinen eräs merkittävimmistä koira-lemmikeistä on Hurtta III henkevä. Se teki ensiesiintymisensä eräässä Barksin tarinassa. Koira on ärsyttävä, eikä sitä tunnu kiinnostavan ainakaan mikään rahvaanomainen. Aku hankki koiran itselleen, mutta joutui pettymään siihen varsin pian, sillä koira osottautui varsin epäkelvoksi, sillä tämä toi Akulle Dynamiittipötköjä tavallisen puuklapin sijaan.
Myös Ankanpojilla on ollut paljon lemmikkieläimiä, joita he ovat pitäneet Akulta salassa. Yksi tunnetuimmista poikien lemmikeistä lienee Joe Poika Singaporesta. Joe on eräs vähän ärsyttävän tuntuinen papukaija, se oli melko suorapuheinen ja aiheutti monenlaista häslinkiä. Abdul taas oli eräs Ankanpoikien antama joululahja Aku-sedällensä. Se teki ensiesiintymisensä eräässä barksin kymmensivuisessa tarinassa. Abdul on isokokoinen kameli, ja Aku ei tykännmyt poikien antamasta lahjasta. Abdul esiintyi jopa televisiossa.
Seuraava eräs merkittävimmistä Ankkalinnan lemmikkieläimistä on tietenkin Pluto. Pluto on Mikin omistama koira, ja se on ehkä jopa Mikin paras ystävä, Hessun lisäksi. Ensiesiintymisensä Pluto teki jo vuonna 1930, joten se on yksi vanhimmista Disney-lemmikkieläimistä. pluto on esiintynyt monissa eri tarinoissa ja uran alkuvaiheessa etenkin monissa eri lyhytpiirroselokuvissa. Pluto on ulkonäöltään vähän kellertävä, ja melko hoikka koira. Se on luonteeltaan usein melko kiltti, muttei kuitenkaan aina. Pluto on yös oiva poliisikoira, ja se on usein Mikin kanssa ratkomassa onia eri rikoksia. Useimmiten Pluto on siis ollut Mikin koira, mutta joissakin vanhemmissa piirroselokuvissa se on ollut myös Akun, Minni tai Hessun lemmikkinä.
Kenraali Nuuh on koira, joka esiintyy useissa Sudenpentu-aiheisissa tarinoissa. Sudenpennut siis omistavat Nuuh:n. Nuuh on taitava sudenpentukoira ja se osaa monenlaisia asioita, ja älykkyyttä tältä koiraltakaan ei puutu. Nuuh on kooltaan melko pieni, ja useissa tarinoissa väriltään rusehtava.
Karhukoplan pojillakin on lemmikkieläin, nimittäin Kuusnelonen. Kuusnelonen on pitkä ja matala koira, ja väriltään se on ruskea. Karhukoplan pojat ovat pukeneet Kuusnelosen ylle aidon Koplalaisen vaatteet, paidan, lippiksen, ja tietenkin naamion. Kuusnelonen on luonteeltaan melko oikukas, ja ainakin laiska. Kuusnelonen on välillä mukana Karhukoplan ryöstöretkillä, vaikka siitä ei paljon apua keikoilla olekaan.
Ankkalinnalaisilla on aika paljon lemmikkejä. On monenlaista, pientä ja suurta. Tässä tekstissäni kerron kaikista kuuluisimmista Ankkalinnan lemmikkieläimistä. Eniten lemmikkejä on ollut varmaankin Akulla, ja luultavasti ilman Ankanpoikia hänellä ei olisi ollut näin suurta määrää lemmikkejä.
Akulla on ollut monia eri lemmikkieläimiä, ja ehkä kuuluisin niistä on Pulivari. Pulivari on uskollinen, Akun lemmikkikoira, joka on ollut Akun lemmikkinä jo hyvin pitkän aikaa. Pulivari on hyvin suurikokoinen, eikä ihme, sillä se on rodultaan Bernhardilainen. Se on luonteeltaan melko kiltti ja laiska, mutta tarvittaessa osaa myös puolustaa itseään. Al Taliaferro loi Pulivarin vuonna 1938 ja heti ensiesiintymisestä lähtien Pulivari on ollut melko usein mukana lemmikkitarinoissa. Akulle Pulivari on rakas lemmikki, vaikka välillä siitä onkin vain suurta haittaa.
Akun toinen eräs merkittävimmistä koira-lemmikeistä on Hurtta III henkevä. Se teki ensiesiintymisensä eräässä Barksin tarinassa. Koira on ärsyttävä, eikä sitä tunnu kiinnostavan ainakaan mikään rahvaanomainen. Aku hankki koiran itselleen, mutta joutui pettymään siihen varsin pian, sillä koira osottautui varsin epäkelvoksi, sillä tämä toi Akulle Dynamiittipötköjä tavallisen puuklapin sijaan.
Myös Ankanpojilla on ollut paljon lemmikkieläimiä, joita he ovat pitäneet Akulta salassa. Yksi tunnetuimmista poikien lemmikeistä lienee Joe Poika Singaporesta. Joe on eräs vähän ärsyttävän tuntuinen papukaija, se oli melko suorapuheinen ja aiheutti monenlaista häslinkiä. Abdul taas oli eräs Ankanpoikien antama joululahja Aku-sedällensä. Se teki ensiesiintymisensä eräässä barksin kymmensivuisessa tarinassa. Abdul on isokokoinen kameli, ja Aku ei tykännmyt poikien antamasta lahjasta. Abdul esiintyi jopa televisiossa.
Seuraava eräs merkittävimmistä Ankkalinnan lemmikkieläimistä on tietenkin Pluto. Pluto on Mikin omistama koira, ja se on ehkä jopa Mikin paras ystävä, Hessun lisäksi. Ensiesiintymisensä Pluto teki jo vuonna 1930, joten se on yksi vanhimmista Disney-lemmikkieläimistä. pluto on esiintynyt monissa eri tarinoissa ja uran alkuvaiheessa etenkin monissa eri lyhytpiirroselokuvissa. Pluto on ulkonäöltään vähän kellertävä, ja melko hoikka koira. Se on luonteeltaan usein melko kiltti, muttei kuitenkaan aina. Pluto on yös oiva poliisikoira, ja se on usein Mikin kanssa ratkomassa onia eri rikoksia. Useimmiten Pluto on siis ollut Mikin koira, mutta joissakin vanhemmissa piirroselokuvissa se on ollut myös Akun, Minni tai Hessun lemmikkinä.
Kenraali Nuuh on koira, joka esiintyy useissa Sudenpentu-aiheisissa tarinoissa. Sudenpennut siis omistavat Nuuh:n. Nuuh on taitava sudenpentukoira ja se osaa monenlaisia asioita, ja älykkyyttä tältä koiraltakaan ei puutu. Nuuh on kooltaan melko pieni, ja useissa tarinoissa väriltään rusehtava.
Karhukoplan pojillakin on lemmikkieläin, nimittäin Kuusnelonen. Kuusnelonen on pitkä ja matala koira, ja väriltään se on ruskea. Karhukoplan pojat ovat pukeneet Kuusnelosen ylle aidon Koplalaisen vaatteet, paidan, lippiksen, ja tietenkin naamion. Kuusnelonen on luonteeltaan melko oikukas, ja ainakin laiska. Kuusnelonen on välillä mukana Karhukoplan ryöstöretkillä, vaikka siitä ei paljon apua keikoilla olekaan.
T@IK@VIITTA
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 5
Viesti 342 -
18.09.2009 klo 20:42:49
Tässä nyt tällainen aloitus minun osaltani.
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Huumori Aku Ankassa
Aku Ankassa nähdään todella paljon huumoria. Lähes jokaisessa tarinassa on jonkinlaista huumoria. Kaikki ne eivät ole niin hauskoja kuin toiset, esimerkiksi Don Rosan seikkailusarja voi olla parempi, kuin joku sarja, jonka olisi pitänyt naurattaa enemmän.
Jokaisessa Aku Ankka-lehdessä tarvitaan huumoria. Ilman huumoria, Aku Ankka ei pitkälle pötkisi, koska kukaan lukijoista ei varmastikaan jaksaisi lukea pelkkiä dekkaripähkinöitä ja pitkiä Mikki Hiiri klassikoita, joissa ei ole mitään huumoria. Ainakin yksi kymmensivuinen huumorisarja riittää saamaan lukijan kasvot hymylle. Jos taas huumoria ei olisi, ei lukijakaan jaksaisi lukea koko Aku Ankkaa viikoittain, vaan jättäisi sen kokonaan pois.
Huumori löytyy aina joko hahmoista, taustasta tai puhekuplista. Hahmojen naamat saattavat olla todella naurettavia, tai puhekuplissa voi olla joku hauska vitsi. Taustassa huumori on yleensä esimerkiksi eläimissä, jotka tekevät jotain ankkojen tai hiirien takana, eli taustalla.
Yleensä hiirimaailmassa ei huumoria nähdä niinkään paljon, kuin ankkojenmaailmassa. Esimerkiksi hiirienmaailmassa on yleensä vain synkkiä dekkaripähkinöitä, joista ei löydy yhtään huumoria, kun taas ankkojenmaailmassa huumoria saatetaan nähdä jopa kauhutarinoissa. Jotkut kymmensivuiset Hessu-tarinat sisältävät huumoria, mutta Mikki Hiiri-sarjoissa ei niinkään paljoa nähdä huumoria, paitsi jos Hessu on mukana seikkailussa.
Don Rosa on mielestäni kaikista Aku Ankan piirtäjistä paras huumorissa. Hauskat kuvat ja puhekuplat ovat todella naurettavia, eikä Rosalta ideat lopu kesken. Yleensä Aku onkin kaiken huumorin kohteen ja Roope saa siihen lisää huumoria puhekuplillaan Rosan mainioissa tarinoissa. Yleensä Rosa tekee myös sarjakuviensa taustalle paljon erilaista hauskaa huumoria, esimerkiksi lintujen tappelu madosta tai muusta sellaisesta. Myös Rosan hahmojen ilmeikkyys on todella hupaisan näköistä. Joskus Rosa piirtää taustaan myös pilakuvan Mikistä. Joskus Mikki on esimerkiksi ollut tappelun keskellä tai kaktuksessa.
Flemming Andersenin huumori on parasta hahmojen yli-ilmeikkyydestä. Ne ovat todella hauskan näköisiä, ja ne saavat joskus lukijan nauramaan itsensä kuoliaaksi. Jos esimerkiksi Aku pelästyy, Andersen osaa piirtää Akun naaman aivan pelästyneen näköiseksi esimerkiksi lisäämällä silmään kaksi palloa päällekkäin. Vihaisena Andersen laittaa esimerkiksi Akun irvistämään ja kiehumaan niin, että Akun päästä nousee höyryä.
Heymansin veljekset Bas ja Mau ovat kovia piirtämään vitsisarjoja. Yleensä Aku Ankan erikoisnumerossa nähtäviä vitsisarjoja on todella hauska lukea. He keksivät paljon uusia hyviä vitsejä, joko yksisivuisiin tai kymmensivuisiin sarjakuviin. Heidän piirtotyylinsäkin ovat todella mahtavat. Akun kaula on yleensä pitkä ja hauskat ilmeet lisäävät entisestään huumoria. Basin sarjoja nähdään kuitenkin enemmän, yleensä Aku Ankan ekstran takakannessa.
Carl Barkskin on todella hyvä piirtämään ja käsikirjoittamaan humoristisia sarjakuvia. Parhaita niistä ehdottomasti ovat yksisivuiset, joissa huumoria piisaa. Barksilla riitti ideoita yllin kyllin yksisivuisiinsa ja parhaimmat niistä ovat saanet lukijan tikahtumaan nauruun. Barksin pitkät klassikot, eivät ole niin naurettavia, kuin hänen yksisivuisensa, mutta kyllä niistäkin jotain hauskaa löytyy aina.
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Huumori Aku Ankassa
Aku Ankassa nähdään todella paljon huumoria. Lähes jokaisessa tarinassa on jonkinlaista huumoria. Kaikki ne eivät ole niin hauskoja kuin toiset, esimerkiksi Don Rosan seikkailusarja voi olla parempi, kuin joku sarja, jonka olisi pitänyt naurattaa enemmän.
Jokaisessa Aku Ankka-lehdessä tarvitaan huumoria. Ilman huumoria, Aku Ankka ei pitkälle pötkisi, koska kukaan lukijoista ei varmastikaan jaksaisi lukea pelkkiä dekkaripähkinöitä ja pitkiä Mikki Hiiri klassikoita, joissa ei ole mitään huumoria. Ainakin yksi kymmensivuinen huumorisarja riittää saamaan lukijan kasvot hymylle. Jos taas huumoria ei olisi, ei lukijakaan jaksaisi lukea koko Aku Ankkaa viikoittain, vaan jättäisi sen kokonaan pois.
Huumori löytyy aina joko hahmoista, taustasta tai puhekuplista. Hahmojen naamat saattavat olla todella naurettavia, tai puhekuplissa voi olla joku hauska vitsi. Taustassa huumori on yleensä esimerkiksi eläimissä, jotka tekevät jotain ankkojen tai hiirien takana, eli taustalla.
Yleensä hiirimaailmassa ei huumoria nähdä niinkään paljon, kuin ankkojenmaailmassa. Esimerkiksi hiirienmaailmassa on yleensä vain synkkiä dekkaripähkinöitä, joista ei löydy yhtään huumoria, kun taas ankkojenmaailmassa huumoria saatetaan nähdä jopa kauhutarinoissa. Jotkut kymmensivuiset Hessu-tarinat sisältävät huumoria, mutta Mikki Hiiri-sarjoissa ei niinkään paljoa nähdä huumoria, paitsi jos Hessu on mukana seikkailussa.
Don Rosa on mielestäni kaikista Aku Ankan piirtäjistä paras huumorissa. Hauskat kuvat ja puhekuplat ovat todella naurettavia, eikä Rosalta ideat lopu kesken. Yleensä Aku onkin kaiken huumorin kohteen ja Roope saa siihen lisää huumoria puhekuplillaan Rosan mainioissa tarinoissa. Yleensä Rosa tekee myös sarjakuviensa taustalle paljon erilaista hauskaa huumoria, esimerkiksi lintujen tappelu madosta tai muusta sellaisesta. Myös Rosan hahmojen ilmeikkyys on todella hupaisan näköistä. Joskus Rosa piirtää taustaan myös pilakuvan Mikistä. Joskus Mikki on esimerkiksi ollut tappelun keskellä tai kaktuksessa.
Flemming Andersenin huumori on parasta hahmojen yli-ilmeikkyydestä. Ne ovat todella hauskan näköisiä, ja ne saavat joskus lukijan nauramaan itsensä kuoliaaksi. Jos esimerkiksi Aku pelästyy, Andersen osaa piirtää Akun naaman aivan pelästyneen näköiseksi esimerkiksi lisäämällä silmään kaksi palloa päällekkäin. Vihaisena Andersen laittaa esimerkiksi Akun irvistämään ja kiehumaan niin, että Akun päästä nousee höyryä.
Heymansin veljekset Bas ja Mau ovat kovia piirtämään vitsisarjoja. Yleensä Aku Ankan erikoisnumerossa nähtäviä vitsisarjoja on todella hauska lukea. He keksivät paljon uusia hyviä vitsejä, joko yksisivuisiin tai kymmensivuisiin sarjakuviin. Heidän piirtotyylinsäkin ovat todella mahtavat. Akun kaula on yleensä pitkä ja hauskat ilmeet lisäävät entisestään huumoria. Basin sarjoja nähdään kuitenkin enemmän, yleensä Aku Ankan ekstran takakannessa.
Carl Barkskin on todella hyvä piirtämään ja käsikirjoittamaan humoristisia sarjakuvia. Parhaita niistä ehdottomasti ovat yksisivuiset, joissa huumoria piisaa. Barksilla riitti ideoita yllin kyllin yksisivuisiinsa ja parhaimmat niistä ovat saanet lukijan tikahtumaan nauruun. Barksin pitkät klassikot, eivät ole niin naurettavia, kuin hänen yksisivuisensa, mutta kyllä niistäkin jotain hauskaa löytyy aina.
Kreach
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 5
Viesti 343 -
18.09.2009 klo 20:51:50
Saanko vähän informaatiota: Olenko bonus-arvioija? Jos olen: Mitkä ovat merkkivälit (esim. -300-1400)? Arvioinko WF:läiset? Kenelle lähetän arviot?
Bomber sivuun. WF:läiset tässä osiksessa: Hirmu & Kirja.
Bomber sivuun. WF:läiset tässä osiksessa: Hirmu & Kirja.
Imfromfinland08
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 5
Viesti 344 -
18.09.2009 klo 22:47:04
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Huumori Aku Ankassa
Aku Ankassa on nähty paljon huumoria jo pitkän pitkän aikaa. Akkarin suosio olisi luultavasti paljon matalampi ilman hyvää huumoria. Itse tuskin lukisin Aku Ankkoja kovinkaan innokkaasti ilman kunnon huumoria. Huumorin ei aina tarvitse olla Akkareissa täysin hulvatonta ja naurettavaa, vaan tärkeintä on, että se edes vähän viihdyttää lukijoita.
Useimmilla Disney-taiteilijoilla on hyvä huumori, kiitokset heille. Itseasiassa Akkarin vakipiirtäjistä vain pieni osa omaa kohtalaisen, tai sitä huonomman huumorintajun. kaikkea huumoria ei aina tule ymmärrettyä heti, mutta yleensä Akkarin huumori on varsin yksinkertaista, jonka pikkulapsikin voi käsittää. Huumoria näkee enemmän Ankka-tarinoissa, kuin Hiiri-tarinoissa. Tämä johtuu pääosin siitä, että Hiiri-tarinoiden hahmot ovat vakavampia kuin Ankat ja tarinoiden aiheet ovat usein jotain vakavasti otettavia dekkaripähkinöitä. Osasyy tähän tarinoiden huumorimäärän eroon on piirtäjät ja käsikirjoittajat, usein Hiiri-tarinoiden piirtäjät eivät olekaan yhtä humoristisia kuin Ankka-piirtäjät, ainakaan Hiiri-tarinoita piirtäessään.
Eniten huumoria Akkarissa aiheuttaa päähenkilö, Aku Ankka. Aku mokaa ja sählää varsin usein, joten huumorilta ei voi välttyä. Aku vaan on niin hauska, Akusta tekee hauskan myös möläyttelyt. Tlistuessaan hän ei hillitse itseään ja hän saattaa päästää samakoita suustaan. usein Akun möläytykset ovat arsin humoristisia. Myös monet muut hahmot ovat varsin humoristisia. Roope, Hessu, Ankanpojat ym. ovat varsin hauskoja hahmoja, ainakin välillä.
Akkarissa julkaistavissa seikkailutarinoissa näkee ehkä vähiten huumoria, kun taas lyhyissä, muutaman sivun vitsisarjoissa huumori on oikeastaan se tärkein asia. Muutaman sivun pituista Akkaritarinaa, jossa ei ole huumoria, on vaikea tehdä, enkä usko, että Akkarin lukijat pitäisivät kyseisenlaisista tarinoista. Mielestäni on hyvä, että aivan kaikki Akkarin tarinat eivät ole tännä huumoria, sillä en halua Akkarista mitään täysin hulvatonta lehteä.
Myös Akkarin kansikuvissa on nähty paljon huumoria vuosien saatossa. Itseasiassa melkein jokaisessa Akkarilehden kansikuvassa on ollut ainakin pieni vitsi. Kansikuvien vitsit ovat mielestäni usein vähän kuivia tai liian tavanomiaisa, mutta joitain hauskojakin kansikuvia on lähivuosina ollut. Parhaat kansikuvahuumorit tarjoaa Michel Nadorp. Hänen kansikuvissaan on usein jokin/joitakin vitsi/vitsejä. Hänen kansikuviaan julkaistaan Akkarissa todella usein, joten saamme nähdä Nadorpin huumoripitoisia piirroksia varsin usein.
Huumori on siis tärkeä osa Akkaria. Usein Akkarissa näkee jonkun verran sarkasmia, mutta ehkä enemmän hulvatonta huumoria, jolle voi joskus nauraa kunnolla. Tarinoiden Suomentajilla on varmasti tärkeä osa tarinoiden huumorissa, ja joskus huumori saattaa tuoda sen varsinaisen juonen tarinaan. Monilla eri piirtäjillä ja käsikirjoittajilla on erilaisia huumorintajuja, ja nyt kerron niistä seuraavaksi:
Vitsisarjojen piirtäjillä ja etenkin käsikirjoittajilla on hyvä huumori. Aku Ankassa vitsikkäimpiä tarinoita ovatkin juuri nuo yksisivuiset. Mielestäni parhaimpia vitsisarjojen piirtäjiä/käsikirjoittajia ovat Al Taliaferro, Bob Karp ja Manuel Gonzales. Nämä kaikki ovat tehneet kunnioitettavana plajon vitsisarjoja, joissa huumori on samantyylistä, mutta vitsit vaihtelevat tarinoiden välillä todella paljon. He kaikki omaavat hyvän huumorintajun. Maailmassa on toki muitakin hyviä vitsisarjojen tekijöitä, mainittakoon nyt mm. Heymansin veljekset.
Bob Karpin ja Al Taliaferron yksisivuisia vitsisarjoja on julkaistu akkarissa valtava määrä. Yleensä nämä yksisivuiset huumoripläjäykset sijoitetaan aivan lehden loppuosaan. Bob Karp ja Al Taliaferro ovat tehneet vitsisarjoja yhdessä 30-luvulta 60-luvulle saakka. Kukaan muu ei ole tehnyt enempää yksisivuisia, kuin tämä parivaljakko. Bob karp käsikirjoitti näitä vitsisarjoja ja Taliaferro piirsi ne. Mielestäni suurin osa heidän vitsisarjoistaan on ollut varsin hyviä, mutta osa on ollut vähän otuoja, ja ymmärtäähän sen, ei kaikista sarjoista voi tulla täydellisiä.
Vitsisarjoissa on paljon huumoria, mutta niin on myös pidemmissäkin Akkari-tarinoissa. Eräs hyvä huumorintajuinen piirtäjä on chileläinen Vicar, jonka Ankka-aiheöiset piirrokset/sarjakuvat ovat hauskuutta täynnä. Hän osaa piirtää Ankat hauskoiksi ja mielenkiintoisiksi. Hän tekee Akun aina hullunhauskaksi. Hän hallitsee hyvin Ankkojen hauskat ilmeet ym. Vicar tuntuu keskittyvän enemmän tällaiseen toiminta, action-huumoriin. Sarkasmia, tai hauskoja lausauhdkusia Ankoilta nähdään hieman vähemmän. On hyvä, että Vicarin tarinoita julkaistaan Aku Ankassa varsin usein, ja lähes kaikissa Vicarin tarinoissa on huumoria. Usein Vicar kuvaa Akun hyvin toilailevana ja huolimattomana, mikä on mielestäni Akulle sopivaa.
Don Rosa on hyvin huumorintajuinen käsikirjoittajana ja piirtäjänakin. Hänen käsikirjoituksensa saattavat olla joskus vähän vakavamman ja totisemmanpuoleisia, mutta vähintäänkin hänen piirroksensa on huumorintajuisia. Usein Akkarissa julkaistavat Rosan tarinat eivät ole aivan humoristisimmasta päästä, vaikkei huumori niistäkään puutu. Hän osaa piirtää hyvin hauskan näköisiä, ilmeikkäitä Ankkoja. Mielestäni Donin kielellinen huumori ei varsinaisesti ole kuhean hauskaa, että sille voisi nauraa, mutta Ankkojen repliikkejä on silti hauska lukea. Rosa on tietysti tunnettu tarkasta piirrostyylistään, joten hän tekee myös huumorikohdat huolella. Rosa tuntuu käyttävän tarinoissaan aika paljon sarkasmia. Usein Rosa saattaa piirtää jonkin piirroksen taustalle jotain ylimääräistä pientä huumoria. MM. Rosa vihaa Mikki Hiirtä, joten hän piirtää usein tämän tarinoiden taustalle johonkin varsin noloon tilanteeseen/paikkaan.
Don Rosan lisäksi myös Carl Barksin tarinoissa on ollut aika paljon huumoria. Itseasiassa huumori sarjakuviin, ja etenkin Aku Ankkaan tuli Barksin myötä, ainakin omasta mielestäni. Carl Barks ei ehkä omaa niin hyvää huumorintajua, kuin Vicar ja Rosa, mutta harvoin näkee Barksin sarjoja, joissa huumori puuttuisi kokonaan. Barks osaa piirtää varsin huumoririkkaita piirroksia, mutta muu huumori ei ole ihan parhaastä päästä. Barks on piirtänyt ja käsikirjoittanut jonkin verran vitsisarjoja, ja tietenkin näissä kaikissa on paljon huumoria. Lyhyissä vitsisarjoissa Barks käyttää huomattavasti enemmän huumoria, kuin pidemmissä tarinoissaan.
Akkarissa on julkiastu aika paljon humoristisia, William Van Hornin piirtämiä tarinoita. Williamin käsikirjoitukset ehkä eivät ole hauskimmasta päästä, mutta Ankkojen ilmeet ovat useimmiten varsin hullunkurisia. Mielestäni Van Horn on ehkä hieman jopa humoristisempi taiteiloija kuin Barks.
Heymansin veljekset ovat varsin humoristista porukkaa. Itse tykkään lukea heidän tarinoitaan, juuri hyvin huumorisiällön vuoksi. Tyypillistä heille on, että he piirtävät sivuhahmoista rumia, ja hauskannäköisiä. He saattavat piirroksissaan suorastaan venytellä Ankkojen raajoja, ja esim. Akulla saattaa olla oudon pitkä kaula ym. He tekevät hahmot hauskoiksi, mutta kuitenkin sopivan asiallisiksi. Molemmat ovat ehdottomasti eräitä humoristisimpia Disney-piirtäjiä koko maailmassa.
Kirsten De Graaf on varsin humoristinen käsikijroittaja. Hän käsikirjoittaa varsin paljon yksisivuisia vitsisarjoja, joita julkaistaan varsin usein Akkarissa. Hänellä tuntuu olevan paljon ideoita ja Mau heymansin avustuksella (he tekevät yhteistyössä paljon vitsisarjoja) he ovat oivallinen parivaljakko sarjakuvien parissa. Kirsten käsikirjoittaa sarjat, ja Mau piirtää.
Yhteenveto: Aku Ankassa (Akkarissa) on ollut paljon huumoria melkeinpä aina. Lähes jokaisessa Ankka-tarinassa on ainakin hiukan huumoria, mutta useissa tarinoissa huumoria on aika paljonkin. Hiiri-tarinoissa ei sen sijaan kovin paljoa huumoria näe, mutta sieltäkin puolelta poikkeuksia löytyy. Enitewn huumoria näkee lyhyissä, usein yksisivuisissa tarinoissa, joissa tärkein idea on juuri se vitsi. Monet tarinat siis elvätä vitsien ja huumorin avulla. Humoristisimpia piirtäjiä/käsikirjoittajia ovat ainakin Don Rosa, Carl Barks, William Van Horn, Heymansit, Karp ja Taliaferro.
Aku Ankassa on nähty paljon huumoria jo pitkän pitkän aikaa. Akkarin suosio olisi luultavasti paljon matalampi ilman hyvää huumoria. Itse tuskin lukisin Aku Ankkoja kovinkaan innokkaasti ilman kunnon huumoria. Huumorin ei aina tarvitse olla Akkareissa täysin hulvatonta ja naurettavaa, vaan tärkeintä on, että se edes vähän viihdyttää lukijoita.
Useimmilla Disney-taiteilijoilla on hyvä huumori, kiitokset heille. Itseasiassa Akkarin vakipiirtäjistä vain pieni osa omaa kohtalaisen, tai sitä huonomman huumorintajun. kaikkea huumoria ei aina tule ymmärrettyä heti, mutta yleensä Akkarin huumori on varsin yksinkertaista, jonka pikkulapsikin voi käsittää. Huumoria näkee enemmän Ankka-tarinoissa, kuin Hiiri-tarinoissa. Tämä johtuu pääosin siitä, että Hiiri-tarinoiden hahmot ovat vakavampia kuin Ankat ja tarinoiden aiheet ovat usein jotain vakavasti otettavia dekkaripähkinöitä. Osasyy tähän tarinoiden huumorimäärän eroon on piirtäjät ja käsikirjoittajat, usein Hiiri-tarinoiden piirtäjät eivät olekaan yhtä humoristisia kuin Ankka-piirtäjät, ainakaan Hiiri-tarinoita piirtäessään.
Eniten huumoria Akkarissa aiheuttaa päähenkilö, Aku Ankka. Aku mokaa ja sählää varsin usein, joten huumorilta ei voi välttyä. Aku vaan on niin hauska, Akusta tekee hauskan myös möläyttelyt. Tlistuessaan hän ei hillitse itseään ja hän saattaa päästää samakoita suustaan. usein Akun möläytykset ovat arsin humoristisia. Myös monet muut hahmot ovat varsin humoristisia. Roope, Hessu, Ankanpojat ym. ovat varsin hauskoja hahmoja, ainakin välillä.
Akkarissa julkaistavissa seikkailutarinoissa näkee ehkä vähiten huumoria, kun taas lyhyissä, muutaman sivun vitsisarjoissa huumori on oikeastaan se tärkein asia. Muutaman sivun pituista Akkaritarinaa, jossa ei ole huumoria, on vaikea tehdä, enkä usko, että Akkarin lukijat pitäisivät kyseisenlaisista tarinoista. Mielestäni on hyvä, että aivan kaikki Akkarin tarinat eivät ole tännä huumoria, sillä en halua Akkarista mitään täysin hulvatonta lehteä.
Myös Akkarin kansikuvissa on nähty paljon huumoria vuosien saatossa. Itseasiassa melkein jokaisessa Akkarilehden kansikuvassa on ollut ainakin pieni vitsi. Kansikuvien vitsit ovat mielestäni usein vähän kuivia tai liian tavanomiaisa, mutta joitain hauskojakin kansikuvia on lähivuosina ollut. Parhaat kansikuvahuumorit tarjoaa Michel Nadorp. Hänen kansikuvissaan on usein jokin/joitakin vitsi/vitsejä. Hänen kansikuviaan julkaistaan Akkarissa todella usein, joten saamme nähdä Nadorpin huumoripitoisia piirroksia varsin usein.
Huumori on siis tärkeä osa Akkaria. Usein Akkarissa näkee jonkun verran sarkasmia, mutta ehkä enemmän hulvatonta huumoria, jolle voi joskus nauraa kunnolla. Tarinoiden Suomentajilla on varmasti tärkeä osa tarinoiden huumorissa, ja joskus huumori saattaa tuoda sen varsinaisen juonen tarinaan. Monilla eri piirtäjillä ja käsikirjoittajilla on erilaisia huumorintajuja, ja nyt kerron niistä seuraavaksi:
Vitsisarjojen piirtäjillä ja etenkin käsikirjoittajilla on hyvä huumori. Aku Ankassa vitsikkäimpiä tarinoita ovatkin juuri nuo yksisivuiset. Mielestäni parhaimpia vitsisarjojen piirtäjiä/käsikirjoittajia ovat Al Taliaferro, Bob Karp ja Manuel Gonzales. Nämä kaikki ovat tehneet kunnioitettavana plajon vitsisarjoja, joissa huumori on samantyylistä, mutta vitsit vaihtelevat tarinoiden välillä todella paljon. He kaikki omaavat hyvän huumorintajun. Maailmassa on toki muitakin hyviä vitsisarjojen tekijöitä, mainittakoon nyt mm. Heymansin veljekset.
Bob Karpin ja Al Taliaferron yksisivuisia vitsisarjoja on julkaistu akkarissa valtava määrä. Yleensä nämä yksisivuiset huumoripläjäykset sijoitetaan aivan lehden loppuosaan. Bob Karp ja Al Taliaferro ovat tehneet vitsisarjoja yhdessä 30-luvulta 60-luvulle saakka. Kukaan muu ei ole tehnyt enempää yksisivuisia, kuin tämä parivaljakko. Bob karp käsikirjoitti näitä vitsisarjoja ja Taliaferro piirsi ne. Mielestäni suurin osa heidän vitsisarjoistaan on ollut varsin hyviä, mutta osa on ollut vähän otuoja, ja ymmärtäähän sen, ei kaikista sarjoista voi tulla täydellisiä.
Vitsisarjoissa on paljon huumoria, mutta niin on myös pidemmissäkin Akkari-tarinoissa. Eräs hyvä huumorintajuinen piirtäjä on chileläinen Vicar, jonka Ankka-aiheöiset piirrokset/sarjakuvat ovat hauskuutta täynnä. Hän osaa piirtää Ankat hauskoiksi ja mielenkiintoisiksi. Hän tekee Akun aina hullunhauskaksi. Hän hallitsee hyvin Ankkojen hauskat ilmeet ym. Vicar tuntuu keskittyvän enemmän tällaiseen toiminta, action-huumoriin. Sarkasmia, tai hauskoja lausauhdkusia Ankoilta nähdään hieman vähemmän. On hyvä, että Vicarin tarinoita julkaistaan Aku Ankassa varsin usein, ja lähes kaikissa Vicarin tarinoissa on huumoria. Usein Vicar kuvaa Akun hyvin toilailevana ja huolimattomana, mikä on mielestäni Akulle sopivaa.
Don Rosa on hyvin huumorintajuinen käsikirjoittajana ja piirtäjänakin. Hänen käsikirjoituksensa saattavat olla joskus vähän vakavamman ja totisemmanpuoleisia, mutta vähintäänkin hänen piirroksensa on huumorintajuisia. Usein Akkarissa julkaistavat Rosan tarinat eivät ole aivan humoristisimmasta päästä, vaikkei huumori niistäkään puutu. Hän osaa piirtää hyvin hauskan näköisiä, ilmeikkäitä Ankkoja. Mielestäni Donin kielellinen huumori ei varsinaisesti ole kuhean hauskaa, että sille voisi nauraa, mutta Ankkojen repliikkejä on silti hauska lukea. Rosa on tietysti tunnettu tarkasta piirrostyylistään, joten hän tekee myös huumorikohdat huolella. Rosa tuntuu käyttävän tarinoissaan aika paljon sarkasmia. Usein Rosa saattaa piirtää jonkin piirroksen taustalle jotain ylimääräistä pientä huumoria. MM. Rosa vihaa Mikki Hiirtä, joten hän piirtää usein tämän tarinoiden taustalle johonkin varsin noloon tilanteeseen/paikkaan.
Don Rosan lisäksi myös Carl Barksin tarinoissa on ollut aika paljon huumoria. Itseasiassa huumori sarjakuviin, ja etenkin Aku Ankkaan tuli Barksin myötä, ainakin omasta mielestäni. Carl Barks ei ehkä omaa niin hyvää huumorintajua, kuin Vicar ja Rosa, mutta harvoin näkee Barksin sarjoja, joissa huumori puuttuisi kokonaan. Barks osaa piirtää varsin huumoririkkaita piirroksia, mutta muu huumori ei ole ihan parhaastä päästä. Barks on piirtänyt ja käsikirjoittanut jonkin verran vitsisarjoja, ja tietenkin näissä kaikissa on paljon huumoria. Lyhyissä vitsisarjoissa Barks käyttää huomattavasti enemmän huumoria, kuin pidemmissä tarinoissaan.
Akkarissa on julkiastu aika paljon humoristisia, William Van Hornin piirtämiä tarinoita. Williamin käsikirjoitukset ehkä eivät ole hauskimmasta päästä, mutta Ankkojen ilmeet ovat useimmiten varsin hullunkurisia. Mielestäni Van Horn on ehkä hieman jopa humoristisempi taiteiloija kuin Barks.
Heymansin veljekset ovat varsin humoristista porukkaa. Itse tykkään lukea heidän tarinoitaan, juuri hyvin huumorisiällön vuoksi. Tyypillistä heille on, että he piirtävät sivuhahmoista rumia, ja hauskannäköisiä. He saattavat piirroksissaan suorastaan venytellä Ankkojen raajoja, ja esim. Akulla saattaa olla oudon pitkä kaula ym. He tekevät hahmot hauskoiksi, mutta kuitenkin sopivan asiallisiksi. Molemmat ovat ehdottomasti eräitä humoristisimpia Disney-piirtäjiä koko maailmassa.
Kirsten De Graaf on varsin humoristinen käsikijroittaja. Hän käsikirjoittaa varsin paljon yksisivuisia vitsisarjoja, joita julkaistaan varsin usein Akkarissa. Hänellä tuntuu olevan paljon ideoita ja Mau heymansin avustuksella (he tekevät yhteistyössä paljon vitsisarjoja) he ovat oivallinen parivaljakko sarjakuvien parissa. Kirsten käsikirjoittaa sarjat, ja Mau piirtää.
Yhteenveto: Aku Ankassa (Akkarissa) on ollut paljon huumoria melkeinpä aina. Lähes jokaisessa Ankka-tarinassa on ainakin hiukan huumoria, mutta useissa tarinoissa huumoria on aika paljonkin. Hiiri-tarinoissa ei sen sijaan kovin paljoa huumoria näe, mutta sieltäkin puolelta poikkeuksia löytyy. Enitewn huumoria näkee lyhyissä, usein yksisivuisissa tarinoissa, joissa tärkein idea on juuri se vitsi. Monet tarinat siis elvätä vitsien ja huumorin avulla. Humoristisimpia piirtäjiä/käsikirjoittajia ovat ainakin Don Rosa, Carl Barks, William Van Horn, Heymansit, Karp ja Taliaferro.
Bomber
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 5
Viesti 345 -
18.09.2009 klo 23:03:49
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Huumori Aku Ankassa
Sarjakuvissa on aina huumoria, lukuun ottamatta tietenkään dekkareita, länkkäreitä, mangaa tai muita hieman totisempia sarjakuvia. Mutta suuren osan suosikkeja ovat hupisarjakuvat. Aku Ankka on huumorisarjakuvien suurimpia jättejä.
Aku Ankassa huumoria on erilaista, eri tarinoissa eri määrä, piirtäjillä omat vitsinsä, ja ennen kaikkea huumori on erilaista. Jos ei ole, tarina on useimmiten huono. Kaikilla käsikirjoittajilla on omanlaisensa huumori, suuri osa pitää action ja sähellyshuumorista, mutta on myös hieman hallitumman oloista huumoria. Don Rosa on kuitenkin Aku Ankan huumorin lippulaiva, melkeinpä kokonainen laivue hulvattomine vitseineen. Rosan eri sarjoista löytyy aina uutta hauskaa. Joillakin huumori on tätä mestaria hieman kuivakkaampaa, mutta silti mukiinmenevää. Jos sarjan hauskin kohtaus on kun Roope pyörtyy liian suuresta hinnasta, voi itse tarina myös lässähtää. Huumori on siis todella tärkeä osa Aku Ankkaa. Aku Ankassa huumori on kuitenkin ihan aina hyväntahtoista. Sille voi nauraa kuka tahansa.
Huumorin ideahan on hauskuuttaa ihmisiä, siis naurattaa heitä. On myös kokonaisia Aku Ankka-tarinoita, joissa naurua käsitellään. Yksi niistä on Aku Ankan Taskukirjassa 302: Haamulinnan pamaus. Tarinan nimi on Hervottoman hauskaa. Siinä Akulla on kamalan hauska ongelma, häntä vaivaa sardoninen nauru. Ankanpojat Tupu, Hupu ja Lupu ovat huolissaan, ja soittavat asiantuntija Taavin paikalle. Kaikki lähti käyntiin aamulla, kun Aku oli leipäkaupassa asioilla. Hän yritti pummia leivät, kun kokematon kauppias sanoi: ”Olen varma että hoidatte laskunne pikapuoliin. Siitä lähtien Akua oli vaivannut kaamea naurunmyräkkä. Taavin jälkeen ankanpojat ja hervoton Aku lähtivät kysymään Roopelta neuvoa. Hänellä oli ollut samantapainen kohtaus, mutta keinot eivät tepsineet kovinkaan positiivisesti Akuun.. Seuraavaksi he suuntasivat Mummon luo. Hänen aasillaan oli ollut samantapainen kohtaus, mutta hiljaisuus oli kovan työn takana. Lopulta Aku onnistui vain saamaan kohtauksen uudestaan aasille. He kokeilivat mitä tyhmimpiä keinoja, mutta lopulta Taavilla oli asiaan hyvin helppo ratkaisu: Aku maksakoon velkansa leipäkauppiaalle.
Vitsisarjat ovat olennainen osa Aku Ankka sarjojen huumoria. Vitsisarjoihin kuuluvat yksisivuiset lyhärit, sekä erittäin perinteikkään, itsensä Floyd Gottfredsonin vaalimat kolmen ruudun stripit, joista hänen tarinansa on lehtiin koottu. Strippien puolella on häärinyt myös legendaarin Al Taliaferro, joka piirsi myös erittäin paljon strippejä. Pääasiassa minulle kuitenkin stripeistä tulevat mieleen Gottfredsonin 30- 40-luvulla tekemät perinteikkään ja mustavalkoiset hiirimaailman strippinsä, joissa nähtiin todella hauskaa huumoria. Tällaisilla vitsisarjoilla oli usein kuitenkin Taliaferron vastaaviin vissi ero, sillä usein amerikkalaisen stripit kuljettivat kokonaista tarinaa, mutta usein joka ”osan” viimeiseen ruutuun oli piirretty jonkinlainen vitsi. Gottfredsonin sanomalehtistripit jaettiin myös joskus kokonaisiin sivuihin, jotta tarinaa olisi helpompi seurata. Taliaferron stripit olivat sitä vastoin täysin erillä toisistaan, vaikka hauskoja olivat nekin. Gottfredson työsti tarinoitaa ilman suurta apua, mutta Taliaferro oli enemmänkin piirtäjämiehiä. Hänelle hauskoja sanomalehtistrippejä ovat tehneet muun muassa Bob Karp, joka taitaa olla kaikkein suosituin Taliaferron yhteistyökumppani.
Seuraavaksi lähestyn huomattavasti lähemmäs nykyaikaa, ja kohti Hollantia. Hollannin vitsisarja kulttuuri on suuri. Hauskoja tekijöitä on kuin kaloja meressä, heistä mainittakoon yhteistyökumppanit Kirsten De Graaf ja Mau Heymans, tämän isoveli Bas Heymans sekä Frank Jonker. Myös Evert Geradts ja Jan Kruse ovat hollantilaisia vitsimaakareita. Joukosta erottuu vitsisarjojen tekijänä Evert Geradts, joka tekee paljolti käsikirjoituksia Maulle. Mutta sitten itse vitsisarjoihin. Hollantilaisten vitsisarjojen pituus vaihtelee jonkin verran, esimerkiksi Roope-sedän ensimmäisellä sivulla voi löytyä hollantilaista kolmen ruudun sarjakuvaa, mutta hyvin paljolti vitsisarjat ovat 1-3 sivuisia. Niiden hahmokanta vaihtelee paljon, lisäksi hollantilaiset ovat nostaneet Leenun, Liinun ja Tiinun unohduksen suosta takaisin nykysarjakuvaan. Hansua ja Mummoa ei unohdeta. Vitsisarjojen taso vaihtelee valitettavan paljon. Joskus se voi olla onnistunut, joskus toiste taas heikko.
Sarjakuvissa on aina huumoria, lukuun ottamatta tietenkään dekkareita, länkkäreitä, mangaa tai muita hieman totisempia sarjakuvia. Mutta suuren osan suosikkeja ovat hupisarjakuvat. Aku Ankka on huumorisarjakuvien suurimpia jättejä.
Aku Ankassa huumoria on erilaista, eri tarinoissa eri määrä, piirtäjillä omat vitsinsä, ja ennen kaikkea huumori on erilaista. Jos ei ole, tarina on useimmiten huono. Kaikilla käsikirjoittajilla on omanlaisensa huumori, suuri osa pitää action ja sähellyshuumorista, mutta on myös hieman hallitumman oloista huumoria. Don Rosa on kuitenkin Aku Ankan huumorin lippulaiva, melkeinpä kokonainen laivue hulvattomine vitseineen. Rosan eri sarjoista löytyy aina uutta hauskaa. Joillakin huumori on tätä mestaria hieman kuivakkaampaa, mutta silti mukiinmenevää. Jos sarjan hauskin kohtaus on kun Roope pyörtyy liian suuresta hinnasta, voi itse tarina myös lässähtää. Huumori on siis todella tärkeä osa Aku Ankkaa. Aku Ankassa huumori on kuitenkin ihan aina hyväntahtoista. Sille voi nauraa kuka tahansa.
Huumorin ideahan on hauskuuttaa ihmisiä, siis naurattaa heitä. On myös kokonaisia Aku Ankka-tarinoita, joissa naurua käsitellään. Yksi niistä on Aku Ankan Taskukirjassa 302: Haamulinnan pamaus. Tarinan nimi on Hervottoman hauskaa. Siinä Akulla on kamalan hauska ongelma, häntä vaivaa sardoninen nauru. Ankanpojat Tupu, Hupu ja Lupu ovat huolissaan, ja soittavat asiantuntija Taavin paikalle. Kaikki lähti käyntiin aamulla, kun Aku oli leipäkaupassa asioilla. Hän yritti pummia leivät, kun kokematon kauppias sanoi: ”Olen varma että hoidatte laskunne pikapuoliin. Siitä lähtien Akua oli vaivannut kaamea naurunmyräkkä. Taavin jälkeen ankanpojat ja hervoton Aku lähtivät kysymään Roopelta neuvoa. Hänellä oli ollut samantapainen kohtaus, mutta keinot eivät tepsineet kovinkaan positiivisesti Akuun.. Seuraavaksi he suuntasivat Mummon luo. Hänen aasillaan oli ollut samantapainen kohtaus, mutta hiljaisuus oli kovan työn takana. Lopulta Aku onnistui vain saamaan kohtauksen uudestaan aasille. He kokeilivat mitä tyhmimpiä keinoja, mutta lopulta Taavilla oli asiaan hyvin helppo ratkaisu: Aku maksakoon velkansa leipäkauppiaalle.
Vitsisarjat ovat olennainen osa Aku Ankka sarjojen huumoria. Vitsisarjoihin kuuluvat yksisivuiset lyhärit, sekä erittäin perinteikkään, itsensä Floyd Gottfredsonin vaalimat kolmen ruudun stripit, joista hänen tarinansa on lehtiin koottu. Strippien puolella on häärinyt myös legendaarin Al Taliaferro, joka piirsi myös erittäin paljon strippejä. Pääasiassa minulle kuitenkin stripeistä tulevat mieleen Gottfredsonin 30- 40-luvulla tekemät perinteikkään ja mustavalkoiset hiirimaailman strippinsä, joissa nähtiin todella hauskaa huumoria. Tällaisilla vitsisarjoilla oli usein kuitenkin Taliaferron vastaaviin vissi ero, sillä usein amerikkalaisen stripit kuljettivat kokonaista tarinaa, mutta usein joka ”osan” viimeiseen ruutuun oli piirretty jonkinlainen vitsi. Gottfredsonin sanomalehtistripit jaettiin myös joskus kokonaisiin sivuihin, jotta tarinaa olisi helpompi seurata. Taliaferron stripit olivat sitä vastoin täysin erillä toisistaan, vaikka hauskoja olivat nekin. Gottfredson työsti tarinoitaa ilman suurta apua, mutta Taliaferro oli enemmänkin piirtäjämiehiä. Hänelle hauskoja sanomalehtistrippejä ovat tehneet muun muassa Bob Karp, joka taitaa olla kaikkein suosituin Taliaferron yhteistyökumppani.
Seuraavaksi lähestyn huomattavasti lähemmäs nykyaikaa, ja kohti Hollantia. Hollannin vitsisarja kulttuuri on suuri. Hauskoja tekijöitä on kuin kaloja meressä, heistä mainittakoon yhteistyökumppanit Kirsten De Graaf ja Mau Heymans, tämän isoveli Bas Heymans sekä Frank Jonker. Myös Evert Geradts ja Jan Kruse ovat hollantilaisia vitsimaakareita. Joukosta erottuu vitsisarjojen tekijänä Evert Geradts, joka tekee paljolti käsikirjoituksia Maulle. Mutta sitten itse vitsisarjoihin. Hollantilaisten vitsisarjojen pituus vaihtelee jonkin verran, esimerkiksi Roope-sedän ensimmäisellä sivulla voi löytyä hollantilaista kolmen ruudun sarjakuvaa, mutta hyvin paljolti vitsisarjat ovat 1-3 sivuisia. Niiden hahmokanta vaihtelee paljon, lisäksi hollantilaiset ovat nostaneet Leenun, Liinun ja Tiinun unohduksen suosta takaisin nykysarjakuvaan. Hansua ja Mummoa ei unohdeta. Vitsisarjojen taso vaihtelee valitettavan paljon. Joskus se voi olla onnistunut, joskus toiste taas heikko.