Moog Konttinen - lehtijutut / Mauri-Herra

M O O G K O N T T I N E N

Lehtijutut / Mauri-Herra

MAURI-HERRA
Moog Konttisen Ihmeelliset Seikkailut

Puhuttaessa suomirockin tekstittäjistä unohdetaan lähes poikkeuksetta tamperelainen Mauri Moog Konttinen. Liekö hänen huumorinsa sitten monille liian kova pala purtavaksi että on helpompi vaieta kuin ottaa kantaa? Moogin yhtyeistă Virtanen, Kontra ja Moogetmoogs ovat toki tuttuja, mutta mukaan mahtuu muutakin.

TÄSSÄ TULEE MAURI MAURI

Mauri Konttisen tiedetään vaikuttaneen Tampereen seudulla jo 60-luvun puolella erilaisissa underground-yhtyeissä, joista mainittakoon suunnitteluasteelle jäänyt, mutta silti mainettakin saanut Gestapo, joka toimi siis vain soittotaidottomien ja soittimettomien Mauri Konttisen ja Pertti (tulloin lempinimeltään "Nuppi") Virtasen ajatuksissa. Bändiin kaavailtiin mukaan Timo Huovista, joka vastaisi Nupin kanssa kitaroinnista, Maurin alueeksi suunniteltiin rummutusta.

70-luvun alussa Mauri kehitti myös kuuluisan lempinimensä. "M-kirjain piti saada alkuun, koska esimerkiksi maailmankirjallisuuden pahojen miesten nimet alkaa usein M:llä, 00 jotta on lupa tappaa ja G tuli muuten vain, kai siihen vaikutti samoihin aikoihin kehitetty ensimmäinen syntetisaattori , keksijänsä mukaan Moogiksi ristitty 'ihmisen ääntä matkiva kone', se kuulosti hienolta".
Vuonna 1970 sitten miehet saivat jo aikaiseksi yhtyeen, joka toimi myös reaalitodellisuudessa. Orkesterin nimi oli Oy Ferrum Ab ja miehistö aluksi seuraavanlainen: Mauri “Moog” Konttinen (laulu), Pertti "Veltto" Virtanen (kitara), Timo Huovinen (kitara), Juuso Nordlund (basso), Jukka "Juke" Aronen (rummut). Moogin toiminta yhtyeessä käsitti vain harjoittelukauden ajan, sillä ennen kuin yhtye aloitti keikkailun, mies joutui inttiin. Keikoilla Oy Ferrum Ab:n laulajana toimi Moogin veli, Jarmo "Bloody" Konttinen, joka kuoli tapaturmaisesti vuonna 1988. Bändi soitti 50- ja 60-lukujen biisejä, tässä vaihessa vielä alkukielellä.
1971 Moog palasi laulajaksi ja yhtyeen nimi vaihdettiin Wolfgangiksi, ohjelmistoon otettiin lainabiisien lisäksi myös Velton kappaleita. Wolfgang sai suhteellisen paljon kuuluisuutta toimittuaan useiden Suomessa vierailleiden ulkomaalaisten bändien lämmittelijänä, myös Intro-lehden toimittajana toimineen Tapio Korjuksen rooli yhtyeen esille tumisessa oli merkittävä. Moogin omiin suosikkeihin kuuluu seuraava, vuonna 1971 Suosikissa julkaistu kuvaus itsestään: "Solisti herättää hilpeyttä varsin ikiomalla koreografiallaan. Kun laulua ei millään tahdo kuulua, katsomo seuraa myötätuntoisesti tämän alkuunsa sammuvan kyvyn ponnistuksia yhdistää baletti ja tasajalkahyppely." Vuosi -72 oli Moogille musiikin suhteen välivuosi, Velton touhutessa Tom "Tombe" Dahlmanin ja Veli-Matti "Porski" Toivosen kera Abrakadabra-yhtyeensä parissa, kunnes...

VIRTASESTA NOUSEE HAL-00

Vuonna 1973 Moog ja Veltto soittelivat kahdestaan kellarissa Moogin vastatessa rummuista ja Velton kitarasta, laulusta miehet huolehtivat yhdessä tuumin. Tältä ajalta ovat peräisin Moogin ensimmäiset käännökset, joiden lisäksi parivaljakko treenasi Velton biisejä. Nuoret miehet värväsivät joukkoonsa Huovisen kitaroineen , Porskin bassoineen ja Kari "Hohdin" Holmin rumpuineen ja ristivät joukkion Virtaseksi. Virtasen maine hurjana lavabändinä kiiri nopeasti ja puheet ensimmäisestä suomalaisesta punk-bändistä alkoivat jo Musa-lehden numerossa 5/74. Suomea bändi kiersi mm. Hectorin 'Lapsuuden loppu' -kiertueella lämmittelijänä, jolloin Hector oli kuulemma pitänyt yhtyettä ns. "paskana".

Välittömästi kiertueen jälkeen Virtanen pääsi (Tapio Korjuksen myötävaikutuksella) Love Recordsille levyttämään, tuloksena olivat Korjuksen tuottama LP 'HAL-00' ja LP:ltä lohkaistu sinkku 'Ikiliikkuja' / 'Clark Kent'. LP:n nimi on nimenomaan 'HAL-00' (ei siis Haloo), sillä Stanley Kubricin elokuvassa 'Avaruusseikkailu 2001' oli esittäytynyt varsin viisas tietokone HAL-9000, niinpä tietokone HAL-00 ei luonnollisestikaan tiedä mitään. 'HAL-00'n biisit ovat muutamaa coveria lukuunottamatta Velton kirjoittamia ja varsinkin Velton osuudesta Virtasen tuolloiseen tuotantoon LP antaa hyvän kuvan, vaikka livenä Virtasen setistä noin 50% oli covereita. Albumin ehdottomia helmiä olivat 'Atominarttu', 'Itsemurhalentäjä' sekä rankkaakin rankempi 'Harley Davidson'.
Vuosi -75 alkoi klassikoiksi kohonneiden 'Lolita'n ja '20 j.J.D.'n julkaisemisella singlenä, samaan aikaan Virtasen maine lavabändinä senkun kasvoi. TV:n puolella Iltatähti, tuo seitsemänkymmentäluvun kultainen pop-media, huomioi Virtasen kiitettävästi. Syy tähän ei ollut niinkään yhtyeen musiikissa kuin hillittömässä menossa. Vuoden -75 syksyllä Virtanen sai Markku "Ruben" Lammesta kolmannen kitaristin ja loppuvuodesta ilmestyi vielä kolmas single 'Rolls Royce' / 'Neiti Nopea', jonka mm. Waldemar Wallenius kehui yhdeksi kaikkien aikojen parhaista suomalaisista pop-levyistä. Walleniuksen näkökantaa ei käy kiistäminen, sillä levy on kaikessa yksinkertaisuudessaan nerokas.
Saman vuoden jouluksi valmistui yhtyeen toinen LP-levy, edeltäjänsä tavoin sarjakuvamainen 'Uusi jääkausi uhkaa'. Levyn soundit ovat luvattoman kehnot, johtuen lähinnä jatkuvasta tuottajien vaihtumisesta - esim. levyn kanteen merkitty Janne ödner ja Pave Maijanen (itseasiassa tuotannosta vastasi lähinnä äänittäjänä toiminut Mikki Nuorivaara) -, yhtyeen sisäisistä riidoista johtuvasta toimimattomuudesta ja kitaroiden epävireisyydestä. Mielenkiintoista oli levyä tehtäessä käytetty kitaroiden miksaustekniikka; kolmesta soitetusta kitarasta jätettiin levylle kunkin biisin kohdalla eniten vireiseltä kuulostanut soitin.
Musiikiltaan levy oli jälleen hyvin pitkälle Velton kirjoittama, mukana oli tosin Konttisen ja Huovisen sävellykset sekä pakolliset coverit. 'Uusi jääkausi uhkaa' -LP:llä muuten laulaa kaksikin Konttista, joissakin biiseissä on nimittäin taustalla myös aiemmin mainittu Bloody Konttinen. Pian levyn ilmesymisen jälkeen yhtyeen kokoonpano koki runsaita muutoksia. Lampi ja Huovinen lähtivät porukasta, perustaen myöhemmin Vox-yhtyeen, myös Toivonen lähti yhtyeestä keskittyen opiskeluun. Tilalle tulivat Jarmo "Eetu" Tuominen (ex - Coitus Int) kitaraan + lauluun ja Jyrki K. Melartin bassoon ja lauluun. Muutosten jälkeen Virtanen sai vielä aikaiseksi singlen 'Loinen' / 'Temppu', mutta Saarijärven juhannusjuhlien jälkeen myös Veltto oli kypsä jättämään yhtyeen.

NYT MÄ KERRON KONTRAVIRTASESTA

Velton lähdettyä omille teilleen perustettiin Kontravirtanen syksyllä -76 suorana jatkona Virtanen-yhtyeelle. Uutena miehenä yhtyeeseen tuli kitaristilaulaja (joskus pianistikin) Eero "Vaari" Peltonen, jonka aikaisemmista yhtyeistä mainittakoon Kummitus ja Pastori Pohjalainen & Defiers. Jälkimmäisen riveissä Peltonen kävi 1974 tekemässä yhtyeen nimeä kantavan levyn, josta kriitikot olivat hyvin yksimielisiä: "silkkaa paskaa".

Virtasen raunioille kohonnut yhtye jatkoikin sitten samalla kokoonpanolla uransa loppuun asti, nimi Kontravirtanen sen sijaan eli vain seuraavaan kevääseen asti, jolloin bändi julkaisi nimeään kantavan EP:n ja pudotti sen jälkeen loppuosan nimestään pois. Moogin tarkoitus oli alunperinkin ristiä yhtye yksinkertaisesti Kontraksi ja käyttää vain siirtymävaiheessa yleisölle jo tuttua Virtanen-nimeä lisukkeena.
'Kontravirtanen' -EP, joka siis tehtiin keväällä -77 Lahden Microvox-studiolla, piti sisällään neljä enemmän tai vähemmän 60-luvulta peräisin olevaa laulua. Käännökset oli tehnyt Konttinen, lukuunottamatta 'Paras rautalankayhtye'- kappaletta, joka oli Moogin arvostaman Junnu Vainion käsialaa. Muut kolme laulua osoittivat, ettei Konttinen ollut mikään turha tekijä alallaan, varsinkin 'Muumi, Muumi' ja 'Kupruileva elefantti' olivat varsin mainioita tekstejä. Levy oli seiskatuumainen EP, joka oli pakattu mustavalkoisiin pahvikansiin. Takakansi sisälsi soittaja- ym. Tietojen lisäksi binomi Mari Reppusen hauskat analyysit levyn kappaleista; selvitettäköön tässä myös tuon salanimen historia: Mari = Maurin naispuolinen vastine, josta tittelin etuliite "bi", reppu = kontti. Levy myikin kohtalaisesti, sillä samoihin aikoihin kotimainen rock oli kovassa nousussa.
Myös Kontra esiintyi em. Iltatähdessä, omasta vaatimuksestaan 60-luvun tyyliin puvut päällä ja mustavalkoisessa kuvassa. Samaan aikaan teki punk nousua maahamme ja Kontraakin oltiin luokittelemassa punk-yhtyeeksi, lähinnä lavaesiintymistensä (joita usein verrattiin lahtelaiseen Sleepy Sleepers-yhtyeeseen) johdosta. Kontran tempaukset tosin olivat enemmän älylliseen toimintaan perustuvia ja hakivat vaikutteita mm. Dr.Hook-yhtyeeltä.

MAURI PELASTAA LENTÄJÄT

Moog yhtyeineen oli saanut lupaavan alun ja loppuvuodesta -77 yhtye teki singlen 'Aja hiljaa isi' / 'Ressu ja punainen paroni', joka nousi jopa listaykköseksi. A-puoli oli ollut hitti jo vuonna 1967, jolloin sen levytti oman aikansa tenavatähti Mari Laurila. Moogin laulutyyli muodosti niin valtavan kontrastin Laurilan lapsenäänelle, että suorastaan häkellyttävä lopputulos kirvoitti jopa rienauksesta syyttäviä kirjoituksia yleisönosastoihin. Toki myös yhtyeen soitanto oli monta astetta alkuperäistä esitystä rosoisempaa. Singlen kääntöpuolelta löytyi verraton tarina Tenavat-sarjakuvasta tuttujen Ressun ja Punaisen Paronin seikkailuista, alunperin biisi oli australialaisen Royal Guardsmen -yhtyeen kesähitti vuodelta -67 ja kuului Moogin suuriin suosikkeihin (RARE 2/91).

Single sai niin hienon vastaanoton, että jatkoksi tullut LP 'Ei kontrollia' kipusi listojen kärkeen keväällä 1978. Tuo varsin mainio levy sisälsi edellä mainitun singlen molemmat kappaleet sekä kaksi laulua ('Muumi, Muumi' ja 'Paras rautalankayhtye') ensimmäiseltä EP:ltä. Pertti Ström -nimimerkki arvosteli LP:n Soundi-lehden numerossa 1/78 kehuen sitä mm. hyvällä maulla tuotetuksi ja mainiten sen sisältävän 1 biisiä ja vähän kaikkea mitä mahtuu Manfred Mannin ja Mari Laurilan väliin. Levy on näin myöhemminkin kuunneltuna varsin oivallinen paketti. Edellämainittujen helmien lisäksi ovat ehdottomasti mainitsemisen arvoisia ainakin 'Sankarit salapoliiseina' ja 'Mainoksennus', joissa Moogin sanoittajanlahjat tulevat mainiosti esiin. 'Ei kontrollia' onkin monen mielestä kokonaisuutena Kontran paras LP.
Oli alkanut aika, jolloin Moog Konttisella ja Kontralla riitti töitä enemmän kuin tarpeeksi. Yhtyeen villi lavameininki oli muodostunut bändin tavaramerkiksi, jolla oli kuitenkin myös kielteistä kaikua keikkajärjestäjien piirissä. Viranomaisten taholta esitettiin vähemmän imartelevaa kritiikkiä yhtyeen touhuja kohtaan ja vaikka Kontran keikkatilanne olikin hyvä, tuottivat erilaiset tempaukset tukun porttikieltoja. Oulussa yhtye intoutui shown päätteeksi Dr.Hookmaisesti viuhahtamaan mulkkusillaan ympäri keikkapaikkaa. Vaikka elettiinkin Suomessa, joka suhtautui pakon edessä kaikkeen uuteen suopeasti, oli moinen sentään liikaa. Kontran lavashow sisälsi paljon piilo(?)seksuaalista vihjailua ja yhtyettä alettiin pitämään ns. sikarock-yhtyeenä, Lapinlahdella pidettyä Kesärock 80 -festivaalia mainostettiinkin jossakin vaiheessa "sikarock" -festivaalina, koska esiintymässä olivat Kontra, Popeda, Juice yms.

KONTRAN PAREMPI PUOLI

Elettiin kesää -78 kun Kontra julkaisi toisen hittisinglensä 'Jerry Cotton' / 'Punaisen Paronin paluu'. Ykköspuolen kappale oli alunperin Kinks-yhtyeen 70-luvun tuotantoon kuuluva 'Jack The Idiot Dunce' ja kääntöpuoli sisälsi jatkoa huimaan Tenavat-pohjaiseen seikkailuun, alunperin biisi oli samaisen aussiebändin 'The Return Of The Red Baron'. Levy oli pakattu tyylikkäisiin kuvakansiin, jotka oli tehty Jerry Cotton-lehden formaattiin. Sanat olivat luonnollisesti Moogin kynäilemät ja jälleen todella mainiot. Myös Jerry Cotton -lehti huomioi saamansa ilmaisen mainoksen ja vastapainona sisälsi lehden 23/78 'Sepänsällin spesiaali' -erikoisnumero jutun Kontrasta.

Loppuvuodesta Kontra julkaisi uuden LP-levyn, jonka kansitaide aiheutti pahennusta yhtyeen silloisessa jakeluyhtiössä EMIssä. Levythän julkaisi hyvinkin vapaa- ja edistysmielinen Love Records, mutta jakelun hoiti konservatiivisempi EMI. LP:n etukannessa oli käänteinen piirretty / valokuva soittimista, jotka soittivat soittajia, mikä ei toki sinänsä ollut mitenkään ihmeellistä, mutta pahennusta herättikin nimimerkki Tom B:n (Tombe Dahlman) maalaama takakansi. Maalaus esitti housuihinsa paskoneen miehen takapuolta, jonka persposkiin oli kirjoitettu kappaleiden nimet. Tätähän EMI ei voinut hyväksyä ja levy jouduttiin vetämään myynnistä. Keräilijöiden iloksi (?) kansia ehdittiin kuitenkin painaa 500 kappaletta. Uusi kansi saikin sitten takapuolelleen pers(e)oonattoman sinisen värin.
Jos Kontran ensimmäinen LP piti sisällään virnuilua mm. mainoksille, oli toisen levyn teksteissä astetta roimempi meno. Materiaali oli jälleen tuttua ehtaa 60-luvun tuotantoa, lainatuksi tulivat mm. Frank Zappa, Move ja Chuck Berry. Dr.Hookilta oli käännöksenä 'Freakin' at the Freakers Ball' eli 'Sekobileet', jonka sanoitus ja levylle tallennettu tunnelma olivat sen verran sairaita, että menivät useimmilta vauhdilla yli hilseen. Saman kohtalon koki vanhasta 'Pieni ankanpoikanen' -lastenlaulusta muokattu 'Kuoleva haikara', joka kuuluu monien mielestä Konttisen parhaisiin sanoituksiin. Berryn 'My Ding-a-Ling' käännettiin suoraan 'Mun pippeliksi' ja Jerry Lee Lewiksen 'Great Balls Of Fire' oli luonnollisesti 'Suuret pallit tulessa'. Levyä nykyään kuunnellessaan tulee ihmetelleeksi, mihin on kadonnut se vilpitön rienaamisen ilo, joka tältä levyltä kantautuu.
Kontran ura Love Recordsilla päättyi kakkos-LP:seen, sillä pian sen ilmestymisen jälkeen (mutta tuskin johdosta?) yhtiö teki konkurssin.

MIETO KOLMONEN

Loven konkurssin jälkeen Kontran otti hoiviinsa Vexi Salmi, joka oli muutamaa vuotta aikaisemmin perustanut Gold Disc -levymerkin. Elettiin vuotta 1979 ja Kontran kulta-ajat alkoivat olla takanapäin. Uusi yhtiö julkaisi ensitöikseen Kontralta uuden singlen. 'Olen Batman?' / 'Pikku Punahilkka' jatkoi totuttua linjaa, joskin pientä kesyyntymistä oli havaittavissa. Tekstit olivat OK, samoin soitanto, mutta jotakin jäi uupumaan. Sinkun perään julkaistiin LP 'Mieto levy', jonka kansitaide aiheutti jälleen pahennusta. Kansi nimittäin muistutti erehdyttävästi (varsin pahanmakuisen) olutpullon etikettiä, mistä kaikki eivät toki olleet mielissään. Levy sisälsi jälleen verrattomia käännöksiä, version Irwin Goodman -kappaleesta 'Autolla Kanarian saarille' sekä yllättäen Moogin säveltämän rallin 'Onomatopoeettinen alkoholiliike'. Vaikka levy sisältää useita helmiä, kuten 'Erika', 'Tatuointi' ja kaihoisa 'Hyvästi Mauri', sivuutettiin se edellisiin albumeihin verrattuna varsin vähällä huomiolla. Vaikka levymyynti laskikin, säilytti Kontra hillittömän lavameininkinsä ansiosta suositun livebändin asemansa. 80 -luvun alkajaisiksi LP:ltä lohkaistiin singleksi 'Autolla Kanarian saarille' / 'Hyvästi Mauri', joka muodostuikin pieneksi hitiksi. Loppuvuodesta julkaistiin Kontran viimeiseksi jäänyt levy 'Åland' / 'Flipperirakastaja', Moogin piirtämällä kansikuvalla varustettuna. Varsinkin ykköspuolen suomi / ruotsi -virnuilu oli naseva ja ennenkaikkea ajankohtainen ja jälleen oli syntynyt pieni radiohitti. Kontran tarina alkoi kuitenkin olla ohi ja yhye hajosikin pian, lähinnä keikkojen puutteen vuoksi. Vaikka Kontra varsinkin alkuaikoinaan oli hyvinkin myyvä yhtye, pidettiin sitä lähinnä huumoribändinä eikä yhyeen levyjä välttämättä aina osattu arvostaa. Kontran kohtaloksi koitui kaiketikin se, ettei yhtye edustanut mitään oman aikansa muoti-ilmiötä, vaan teki musiikkiaan omista intresseistään lähtien.

MOOGIN MYÖHEMMÄT VAIHEET

Kontran jälkeen alkoi Moog Konttisen elämässä musiikillisesti hiljaisempi vaihe, mies saattoi opintonsa päätökseen ja sai vuonna -81 herra Moogin rinnalle sivupersoonaksi insinööri Konttisen. Musiikin saralla Moog vietti muutaman vuoden lähinnä harrastelijapohjalta, kokosi pari bändiäkin, joiden toiminta keskittyi lähinnä treenailuun sekä uusien biisien väsäämiseen. Jokunen levykin julkaistiin Gold Disc -merkillä, mutta keikkoja ei juurikaan tehty.

Vuonna 1980 bändinä toimi Moog & Morkoonit, joka ei tehnyt ensimmäistäkään keikkaa, mutta sitäkin merkittävämmän singlen, paikoitellen varsin kipeän 'Joulu Auschwitzissä' / 'Kellopeli omena'. Levy ei kertoman mukaan soinut radiossa (ennen paikallisradioiden aikaa) kuin kerran, Juho Juntusen ohjelmassa 'Kipeät levyt'. Sinkun teksteistä vastasi tietysti Moog ja sävellyksetkin olivat yllättäen poikain omia, Moogin ja Huovisen käsialaa. A-puolelta löytyy kieltämättä hieman arveluttavaan sävyyn kerrottu tarina yhdenlaisesta joulusta, B-puolella taas Moogin 'kunnianosoitus' suosikilleen, 'A Clockwork Orange' -kirjalle / elokuvalle, nyt mainiosti joulunaikaan sijoitettuna. Juuri tuon B-puolen soitettuaan totesi kaikkeen tottunut ja todennäköisesti kaikkea kokeillutkin Juntunen:”Tämä ei ole enää edes hauskaa...”. Kokonaisuudessaan Moog & Morkoonit koostui laulutaiteilija Moogista, kitaristi Timo Huovisesta, basisti Pete Vitelistä ja rumpali Paavo Kaiholasta (ex-Siberia).
Vuosina 1981-83 Moogin musiikillisia / lyyrisiä ambitioita tyydytti Kylmä rinki -yhtye, jossa aluperin olivat Moogin seurana Juha "Mösä" Miettinen kitaran sekä taustalaulun varressa, Veli-Matti "Vellu" Saarinen bassoineen sekä sittemmin Doobie Twistersistä tuttu Ari "Penso" Pensomaa rummuissa, pian mukaan liittyi myös Kimmo Kuitunen toiseksi kitaristiksi. Kylmä rinkikin suuntautui musiikkiin lähinnä harrastuspohjalta, mutta joitakin enemmän tai vähemmän ilmaiskeikkoja tehtiin, esimerkiksi Tampereen legendaarisessa alkuperäisessä ravintola Messissä sekä 60-luvun tyylinen "happening" treenikämpän pihalla Lielahdessa. Keikoista ei paljon ilmoiteltu, kunhan kavereille kerrottiin, soitettiin, laulettiin ja kivaa oli.
Vinyylipuolella Kylmä rinki sai aikaiseksi kaksi singleä, vuonna 1982 ilmestyi 'Reekanin syytä' / 'Hottentotin uusi laulu' ja vuotta myöhemmin pieni jukebox-hitti (ainakin em. Messissä) 'ET-Etiäinen' / 'Väännä ja huuda'. 'Reekanin syytä' oli kitaristi Kuitusen sävellys, 'Hottentotin ...' taas Mösän käsialaa, 'ET-Etiäinen' -sävelmä oli alunperin trad. Kansanlaulu 'Ten Little Indians' ja 'Väännä ja huuda' tietysti se Beatlesinkin esittämä Medley / Russell -biisi 'Twist And Shout'. Biisien sanoittajan arvannette. Vuonna -83 Kylmä rinki kuopattiin ja Moog keskittyi luomaan uraa mm. jalkapallon ja insinööritaidon parissa.
Moog piti pari vuotta taukoa varsinaisessa oman musiikkinsa luonnissa, mutta tuntuma pysyi yllä mm. miehen tuottaessa valkeakoskelaisen Irwinin Lapset -yhtyeen LP:n. Alunperin tuottajaksi kaavailtiin Irwin Goodmania, mutta tuotantopäällikkö Vexi Salmi ei ajatukselle lämmennyt ja niinpä Moog, jolla ei aikaisempaa kokemusta tuottajan pallilta ollut, sai toimia 'Omiin nimiin' -LP:n kätilönä. Kontran tuotannolla lienee ollut osuutta asiaan ja tiettyjä yhtäläisyyksiä Irwinin Lasten levyllä ja Kontran tuotoksilla kieltämättä onkin.

ESIIN ASTUU HERRA MOOG

1987 koottiin legendaarinen Virtanen -orkesteri kerrasta -poikki -metodilla Tampereen rock -muusikoiden pikkujoulujuhliin musisoimaan. Kokoonpano oli sama kuin 'Uusi jääkausi uhkaa' -levyllä, paitsi Porskin kieltäydyttyä kunniasta hoiti Huovinen bassot.
80- luvun ehtiessä jo ehtoopuolelle alkoi lehtien keikkailmoituksissa vilahdella mystinen nimi Moogetmoogs. Kunnon kansalaisten mielissä alkoi heräillä epäilys, josko herra Konttisella olisi jotakin tekemistä asian kanssa. Hyvin pian kävikin ilmi, että kyseessä oli Mauri -herran vuoden 1985 lopulla perustama uusi yhtye, jonka muodostivat Moogin lisäksi Mösä Miettinen kitaroineen ja taustalauluineen, Jorma Pelamo bassoineen ja taustalauluineen, Juke Aronen rummustoineen ja Markku Mäkinen kitaroineen.

Gold Disc julkaisi kaikessa hiljaisuudessa Moogetmoogsilta singlen 'Annas kun hörppään' / 'Myrkky Marja', joka jäikin todella vähälle huomiolle, lähinnä olemattoman markkinoinnin johdosta. Levyraadissa single kylläkin sai jopa tylsän teoreetikon Klaus Järvisen hymyilemään sittemmin yleistyneelle 'hörppäämis' -termille. Levyltä löytyvät Moogin vallattomat tekstit vanhaan Drifters -hittiin 'Under The Boardwalk' sekä Coasters -biisiin 'Poison Ivy'. Levy-yhtiön suhtautumista sinkkuun saattaa kuvastaa se, että jopa bändin nimi on kirjoitettu etikettiin erheellisesti Moog & Moogs.
Näihin aikoihin myös Moogin pitkään jatkuneet kapakkapuheet aikeistaan suomentaa Anthony Burgessin 'A Clockwork Orange' -kirja olivat kantautuneet Odessa -kustantamon sällien korviin, joten Odessa otti Moogiin yhteyttä ja tiedusteli hankkeen vakavuutta. Tuloksena julkaistiin 1991 'Kellopeli Appelsiini' -kirja, joka vihdoin poisti merkittävän aukon suomennetun kirjallisuuden joukosta. Varsin vaativa suomennos oli siis Moog Konttisen käsialaa, samaan aikaanhan Juha Siltanen käänsi ko. tekstiä teatteriesitystä varten.
Vuonna 1990 Konttinen kertoi Soundin suuressa haastattelussa nauhoista, jotka olivat jo yli vuoden ajan maanneet Gold Disc -yhtiön hyllyillä pölyttymässä. Nauhat sisälsivät LP-levyllisen materiaalia ja nimikin levylle oli jo valmiina: 'Sekosmarketin vihannestiskillä'. Moog tosin vaatimattomana (??) miehenä epäili, kannattiko koko levyä julkaista, sillä tuskin kukaan moista paskaa ostaisi. Epe Heleniuksen mielestä ilmeisesti kannatti, sillä syksyllä -91 Poko Records julkaisi aluksi singlen 'Kolmen minuutin muna' / 'Klu klu (mua rakastatko?)'. Sinkun A-puoli oli hulvaton, melkoisesti radioaikaa ja palstatilaakin saanut Moog-käännös Bachman-Turner Overdrive -palasta 'You Ain't Seen Nothing Yet', kääntöpuolelta löytyi vieläkin vallattomampi sanoitus Tremeloes-hittiin 'Do You Love Me?'. Marraskuussa -91 single ylsi myös listojen kärkeen. Moog oli palannut.
Alkuvuodesta -92 julkaistiin pääsääntöisesti edellämainituista nauhoista koostettu LP, 'Kadonnut levy'. Sen lisäksi, että LP oli vähällä jäädä kokonaan julkaisematta, nimi kuvastanee myös Moogin tunteita vanhan ja rakkaan vinyylilevyn vähitellen kadotessa maailmasta. Levy jakautui kahteen osaan, joilla kummallakin oli omat nimensä ja teemansa; A-puoli oli omistettu sekoilun ja hulluuden riemuille ja kantoi titteliä 'Sekosmarketin vihannesosasto', kun taas toisella puolella ylistettiin viinan kanssa läträämisen ihanuutta 'Nestemäistä kengänkiilloketta' -nimikkeen alla. Jo Moogin aiemmista teksteistä tuttuja ja ilmeisen rakkaita aiheita molemmat.
Levyltä heijastuu edelleen jo Kontran levyiltä tuttu hulvaton meininki, yhtyeen soitto kenties on hiotumpaa ja tuotoskin huolitellumpaa. Levy oli myöskin (jopa) arvostelumenestys ja rivien välistä saattoi lukea, että Moogia oli kaivattu. Singlebiisien lisäksi kannattaa mainita ainakin Kylmän ringin aikaan luvattoman vähälle huomiolle jäänyt 'Väännä ja huuda', omaelämäkerrallinen 'Insinööri Konttinen ja herra Moog', hempeäkin 'Vesa ja Taimi' sekä erittäin raivoisa 'Kossutila Alkon Krest'.
Ilmeisesti vahingosta oli viisastuttu ja "pakollinen" kansikikka oli piilotettu kossu-etikettiä matkivaan sisäpussiin. Itse kannen oli maalannut "perinteinen Virtanen- ja Kontra -kansien taiteilija Tombe" (Dahlman, "Tom B."). Takakannen asetelmahan tekee kunniaa eräälle Moogin kunnioituksen kohteista, Jim Morrisonille ja Doors -yhtyeelle. Keikoilla Moog jatkaa jo yli 20 vuotta jatkunutta kohkaamistaan nuoruuden innolla.
Varsin energisenä ja tuimana jalkapalloilijana tunnettu Moog oli toki mukana myös levy-yhtiönsä puulaakiporukan Atletico Pokon kannatuslevyllä. Levy on yhden biisin (Moogin sanoittama 'Atletico Poko') kanneton CD-sinkku, sitä ei tullut eikä tule yleiseen levitykseen lainkaan.

JA TARINA JATKUU

Näin eräs suomirockin tekijämiehistä on palannut hiljaisemman kauden jälkeen kehiin, tätä kirjoitettaessa on uuden Moogetmoogs -singlen odotus korkeimmillaan. Suunnitelmissa Moogetmoogsilla olikin Everly Brothersin 'Price Of Love' -biisin julkaiseminen 'Kuutamoserenadi'ksi sanoitettuna, mutta käännösoikeuksia ei herunut ("...we don't accept Mr. Konttinen's words..."). Kevään mittaan - mikäli ongelmia oikeuksien tai Epen kanssa ei tule - saapunee kauppoihin uusi single, Kinksin 'Victoria'sta mukailtu Kekkos-aiheinen laulelma. B-puoleksi on kaavailtu Cat Stevens -biisiä 'Father And Son' mielikuvituksellisella 'Isä ja poika' -sanoituksella. Tällä tai mahdollisesti jollain myöhemmällä levyllä saamme jälleen näytteen myös Moogin säveltäjän taidoista, mikäli 'Liikennevaloblues' ("teknopoppia" miehen oman kuvauksen mukaan) vinyylille asti pääsee.

Jatkossa on Moogilla tarkoitus suurempana kokonaisuutena sanoittaa suomeksi sankarinsa Ray Daviesin Kinks -yhtyeen julkaisema 'Soap Opera' -teema -LP. Kinksien tavoin on Moogetmoogsin tarkoituksena myös valmistaa aiheen tiimoilta pienimuotoinen rocksaippua -ooppera, jota esittäen bändi jatkossa keikkailisi. Kesäsinkuksi on mahdollisesti viimeinkin julkaisuvuorossa myös Moogin loistava 'Vasen pakki' eli John Fogertyn 'Centerfield' -biisi, jota koko FC Polla odottaa innolla. Tamperelainen Pallopäät eli FC Pollahan on juuri se jalkapallojoukkue, jossa Moog on varsinaisen urheilijan uransa luonut, vaikka miehen kasvattajaseurana toimikin lähes yhtä legendaarinen Mustat Pantterit.

VAIN KERÄILIJÖILLE

Keräilymielessä Moog Konttisen levytetty tuotanto on perin värikäs ja kimuranttikin pala suomalaista rock -historiaa. Kontra -ajan levyjä näkee aika ajoin huutokauppalistoilla ja hinnat ovat sitten sen mukaisia. Levyjen arvoa nostaa vielä sekin, ettei niitä ole ainakaan tähän päivään mennessä julkaistu uusintapainoksina, ei edes CD -levyinä. Virtastahan saa jo huomattavasti helpommin uusintajulkaisuina, mm. Castle -yhtiön julkaisemalta 'Ne surkeimmat' -tuplalta löytyvät molemmat Virtasen LP:t sekä singlebiisit eli koko levytetty tuotanto. Vaikeimmin hankittavia Moog -levyjä lienevät Kontra -LP:t, etenkin 'Kontran toinen puoli' persekansilla ja myös Moog & Morkoonit sekä Kylmä Rinki -sinkkujen löytäminen voi tuottaa hankaluuksia ja viedä markat kukkarosta.

LOPPULAUSE

Toivokaamme Moog Konttiselle pitkää ikää suomirockin parissa, sillä ilman häntä se olisi varmasti astetta köyhempää.

Työryhmä: Kai Partajärvi, Kari Larmila, Jari Räsänen
Julkaistu RARE 1/93:ssa (n:o 13)
Internet-julkaisu RARE:n luvalla