A. P.  S A R J A N T O

H a a s t a t t e l u

MAALAISRUNOILIJA LÖYSI MURHAMIEHEN       Uusi levy "En palvele enää huonoa isäntää" sisältää A.P. Sarjannon       omaa tuotantoa. Taitavalle lauluntekijälle on kysyntää muuallakin. Jukka Järvelä A.P. Sarjanto julkaisi eilen toisen levynsä. Ensimmäisen levyn lievä aggressiivisuus on vaihtunut herkähköön pohdiskelevuuteen. Silti levyn kannessa on maan suurin murhamies. Sarjannon ensimmäinen lp oli arvostelumenestys vuonna 1998. Kappaleesta "Suurenmoista Jeeves" tuli pienoinen radiohitti. Metsä-Serlalla koneenhoitajana ja Turengin jäätelötehtaalla trukkikuskina työskennelleen säveltäjä-sanoittajan kappaleissa oli perimiehistä herkkyyttä ja arjen havainnointia. Vuodesta 2000 Kaupunkiuutisten toimittajana työskennellyt Sarjanto on nyt tyytyväinen, mutta myös realistinen: keikoilla häntä ei nähdä. Pari vuotta sitten sovittiin, että tässä haastattelussa puhutaan suorat sanat. Sopiiko? - Joo. Meni syteen tai saveen. Mistä laulusi kertovat? - Minusta ja mulle tärkeistä valinnoista. Laulun tekeminen saattaa lähteä siitä, että pohdin jotain valintatilannetta ja laulun valmistuessa olen valintani tehnyt. Lauluntekijä siis on viisaampi kuin arki-A.P. Miksi kakkoslevyn ilmestyminen kesti viisi vuotta? - Ensimmäinen levy oli massiivinen kokemus, varsinkin kun se sai ne huimat arvostelut. Uudet biisit eivät tuntuneet miltään sen rinnalla ja sain eräänlaisen paskahalvauksen. Kun perspektiivi normalisoitui, uudet kappaleet kuulostivat jo ensi levyä paremmilta. Miten levy poikkeaa ensimmäisestä? - Edellinen oli raivokas, tämä pohdiskelevampi. Ekalla oli valtavaa energiaa, millä ihminen ponnistaa suosta. Tää toinen on suht onnellisen miehen levy. A.P. on todistanut itselleen ja ainakin pienelle joukolle ihmisiä, että se pystyy johonkin. Julkisuus Harmittiko, kun kansa ei kehuista huolimatta silloin 90-luvun lopulla löytänyt A.P. Sarjantoa? - Ei se enää. Aluksi oli äärettömän masentavaa, kun jossain Äänekoskella keikkapaikalla kukaan ei ollut ikinä kuullutkaan nimeäni. Joku tunnisti Suurenmoista Jeevesin. - Kaikkein masentavinta oli, kun Imatran junassa kaveri kysyi tupakkavaunussa, että: "Eksä oo se laulaja?". Sanoin, että olenhan minä jonkinlainen ja olin onneni kukkuloilla. Se kuitenkin luuli mua Jussi Raittiseksi. Riittivätkö musiikkiväen kehut kuitenkin? - Kyllä. Mutta toisaalta ei ole ollut tilaisuutta vertailla fiiliksiä kollegoiden arvostuksen ja 40 000 sytkärin sytyttäjän välillä. Jonkinlainen pienen piirin superstar? - Ehkä kulttisankari ois hyvä. Sanot, ettei keikalle kannata nyt lähteä taloudellisista syistä, mutta olivatko naiset ja viina ongelma ykköslevyn kiertueella? - Muistan, että ekoilla keikoilla kului valkovenäläisiä, kun jännitys oli suunnatonta. Pian tajusin, että koska biiseissäni on paljon sanoja, oli pakko oppia selvin päin esiintyminen. Siitä vasta kicksit tuli, ja tein sittemmin kaikki keikkani ilman alkoholia. - En tiedä johtuuko naamavärkistä vai ukkomiehen biiseistä, että en ole koskaan joutunut keikoilla naisten ahdistelemaksi. Muusikkous Teet muillekin kappaleita? - Topi Sorsakoskelle, Tapio Liinojalle, Pertsa Koivulalle sekä Remu Aaltoselle olen tehnyt ja Trio Niskalaukaus käytti Kova maa -kappalettani. Tiedusteluja tulee muualtakin, mutta jotain äijämäisyyttä esittäjässä pitää olla. Esimerkiksi Virve Rosti pyysi biisiä, mutta huomasin, etten osannut eläytyä hänen juttuunsa. Toimituksessa et vaikuta muusikolta ollenkaan. Miksi kitara ei kulje mukana palkkatöihin? - Mua ei voi kutsua muusikoksi. En oikeastaan osaa soittaa kuin omia kappaleitani. Olen lähinnä maalaisrunoilija, joka säveltää omat runonsa. Mihin musiikkia tarvitaan? - Se tekee jotain tarpeellista runoilleni. Se arkipäiväistää ne, tuo rehellisyyttä ja karsii tekotaiteellisuutta. Käyt palkkatyössä. Mikset elä pelkillä sanoittajan ja säveltäjän taidoillasi? - Luhistun henkisesti, jos minun pitää itse huolehtia työmoraalistani. Vedän peiton korville ja alan murehtia. Tämäkin siis on koettu? - Joo, mutta tällä hetkellä musan teko on paineetonta. Kaupallisten paineiden puuttuminen on mun tapauksessa laadun kriteeri. Teet juurevia lauluja. Löytyykö Suomesta parempia biisintekijöitä kuin A.P. Sarjanto? - Kukaan ei oikeastaan tee sellaista musaa, jollaista mä haluan eniten kuulla. Yritän itse tehdä musiikkia, jota kuulen sielussani. Haluan sanoa senkin, että Tuomari Nurmio ei ole ainakaan huonompi biisintekijä kuin minä. Murha ja mies Onko tosiaan totta, että levysi kannessa oleva Juhani Aataminpoika on unohdettu, Suomen suurin murhamies? - On se niin. Hän on kadonnut kansanperinteestä. Syitä voidaan pohtia. Hänen tarinastaan puuttuu kaikenlainen romantiikka, eikä markkinoilla aikanaan sepitetty Juhanista viisuja. Myös se voi olla syynä, että 1800-luvun puolivälissä sanomalehdistö ei ollut kovin kehittynyt. - Aataminpoika tappoi täällä päin 12 ihmistä kuudessa viikossa. Matti Haapoja tappoi todistetusti neljä ihmistä, mutta huhutaan, että Siperiassa uhreja olisi ollut kymmenittäin. Kysymys on todisteista. Kannattiko murhaajasta tehdä kansikuvapoika? - Sitä voi pohtia. Itse kirjoitin levyn kanteen: "En tiedä onko hän laulun arvoinen, mutta laulun hänestä tein". Olet myös judoseuran puheenjohtaja. Piileekö tässä kaikessa jotain aggressiivisuuden ihannointia...? - ...ai nyt jauhetaan tätä. Sä yrität vain ärsyttää mua. Tiedät hyvin, ettei judossa ole mitään aggressiivista. Okei. Mutta oletko miesasiamies? - Olen, ehdottomasti. Mun mielestä miehet joutuu nykyään kärsimään kohtuuttomasti menneiden miessukupolvien pahojen tekojen takia. Eli nykyään miehet ovat jo hyviä? - Eivät enää niin kauheita kuin he kautta koko historian ovat olleet. Ihminen Miten suhtaudut nykyään ihmisiin? - Ihmisten tuomitseminen oli helpompaa vapaana taiteilijana, kun olin pari vuotta päätoimisena muusikkona. Uhoaminen ja kaikkitietävyys olivat paljon helpompaa. Suhtaudun nyt huomattavasti ymmärtäväisemmin kaikenlaisiin ihmisiin oltuani muutaman vuoden toimittajan työssä. - Kyllä mun ajattelussa on nykyään hyvin oleellista se, että taide ei ole maailman tärkein asia. Mitä piirrettä inhoat ihmisissä? - Kaikenlaista julmuutta. Julmuudella tarkoitan sitä, ettei välitä niiden ihmisten tunteista, jotka eivät ole itselle hyödyllisiä. Menestyvätkö tällaiset ihmiset nykymaailmassa? - Eiköhän se ole yksi menestyksen salaisuuksista. Jäikö jotain vielä hampaankoloon? - Bob Dylan on edelleen kuningas, sanovat iltapäivälehtien arvostelijat mitä tahansa!       A.P. ja Tommi Viksten levyjulkkareissa marraskuun alussa.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Haastattelu on julkaistu Kaupunkiuutisissa 04.11.2003.

Lehtijutut

Aloitussivu