|
SLOGANI ON MOKA
A.P. Sarjanto Hämeenlinna juhli männäviikolla syntymäpäiviään, joiden kunniaksi se tarjosi kaupunkilaisille ilmaiset visiitit omistamiinsa museoihin. Taju lähtee. Juhlapäivästä kertoneen tiedotteen mukaan historiallisessa museossa vierailee värjärintytär Edla, joka kertoo elämästään Hämeenlinnassa 1800-luvun jälkipuoliskolla. Värjärintytär Edla? En pystyisi keksimään vähemmän raflaavaa vetonaulaa museolle, vaikka miettisin asiaa 50 vuotta. Paitsi, jos Edla oli reipas portto ja kaupungin alamaailman lellitty kuningatar. Mitä rohkenen epäillä. Mikä ihme siinä on, että tälläiset historiasta kaivetut hahmot ovat tässä kaupungissa aina jotain saamarin linnan emäntiä, puotipuksuja ja kynttilämaakareita. Missä ovat ritarit, rosvopäälliköt, pyövelit ja pakanakuninkaat? Värjärintytär hemmetin Edla. Se on tämä kulttuuritoimien naisvaltaisuus. Siskomme menneisyydessä. Kurjaa heillä oli siihen aikaan. Nyt on sitten kurjaa meillä. Onneksi on sentään tykistömuseo ja Väinö Myllyrinteen palttoo. Matkailumessuilla Hämeenlinna satsasi luonnonläheisyyteen ja esitteli itseään puistokaupunkina. Kaksiteräinen miekka sekin. Siis kyllähän me täkäläiset osaamme arvostaa loisteliasta ympäristöämme, mutta joskus mietin, millaisen vaikutuksen tämä luonnolla pullistelu tekee sellaiseen, joka ei ole Vanajan rantareitillä talsinut. Luontohan on kuitenkin iänikuinen ja vähän tylsäkin juttu, joka näyttää painetuissa esitteissä tai nettisivuilla nukkavierulta ja tavanomaiselta. Keskieurooppalaiset ovat Hämeessä silmät selällään, mutta stadilainen ei ole niin kovin kaukana luonnosta. Siellä ne messuvieraat nyt seisovat buutseissaan käpyjen keskellä. Mitä mahtavat ajatella? Tuonne voisi muuttaa, kun on maailmaan väsynyt, maljat on juotu ja naiset nauratettu. Häme-brändissäkin on jotain tunkkaista ja sillä tavalla kodikasta kuin sahansoittajissa tai kevätjuhlassa päin persettä laulavassa lapsikuorossa. Isät ja äidit ovat innoissaan, opettajat hehkuvat ylpeydestä, mutta ulkopuolisella on kestämistä. Kesätapahtumissa kuvatuissa yleisökuvissakin on lähes aina täysin auttamaton parantolafiilis. Tule joukkoon tummaan kokoamaan itsesi. Hämeenlinna ei saisi ainakaan profiloitua miksikään kartanoromantiikan, luomuviinien ja kaiken maailman hilipatihippaan keskukseksi. Ja sitten vielä. Museokaupunki Hämeenlinna. Kuka tämmöistä on päästänyt suustansa? Älkää hyvät ihmiset vaan ruvetko lanseeraamaan tätä nimitystä, joka on jo nostanut päätään siellä täällä. Suomen museokaupunki? Jessus. Hämeenlinnan kiehtovin ominaisuus on kokonaisuudessa. Jokainen slogani tai väkisin lyöty leima vain pienentää sen todellisuutta. | |
| - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - | |
|
Pakina on alunperin julkaistu Hämeenlinnan Kaupunkiuutisissa. | |
| Pakinat | Aloitussivu |