|
Kova maa san. & säv. A.P. Sarjanto © A.P. Sarjanto Yli metsän, pellon, kirkonkellot ne kumeana kaikaa sunnuntain Mustissaan on pappi ja suku mutta joku siitä haudalta puuttui kai Vanhempi veli meni rankamettään eikä se joutanut saattelemaan Isä oli toiselle antanut talon mutta toiselle jäi vaan kova maa Kylmä ja kova maa Mun kotimaa isieni maa Karu kansa ja kova maa Mun oma maa Kuunnelkaa kun se laulaa Kanttori veisaa kun arkussa vainaa vanhalla kirkolla siunaillaan Pitkin mäkeä on saattoväkeä ja ämmien joukossa kuiskaillaan Tuli rankakuormalla mustalla ruunalla ruumishuoneen risteykseen Nähny ei kettään, kääntyi mettään eikä se katsonut taakseen Kylmä ja kova maa... Pantiin multiin ja kotia tultiin Siinä se on ja se piisaa Yöt on öitä ja päivät on töitä ja talvella kuolleita muistellaan Mutta illan hämärässä kumminkin sillä veljellä polttaa rintaa Se ruusupensaasta oksan taittaa ja pimeän tullen katoaa Kylmä ja kova maa... |
| Sanoitukset | Aloitussivu |