|
Kuitenkin san. & säv. A.P. Sarjanto © A.P. Sarjanto Joku ihan kannoilla on, takinliepeessä jarruttaa varjoissa odottaa ja pimeässä nauraa Onnen hetkiä sen kotkan kynnet hipaisee Kotipihan reunamilla sen pedon jäljet kulkee Miks virheet viattomat menneen tuottaa häpeää ja tulevaisuus terottaa jo veitsiään Kun uneen vaipuu pää kai hornan henget herää Veljet vuosisatojen on viisaat ja ne tietää sen Että kuitenkin kun mä laulan vaan musta murheeni murtuu herää voima joka nukkuu Sillä kuitenkin kun mä laulan vaan tuuli purteeni tarttuu suruni meret ne taakseni jää Kun mä laulan vaan Sen lapsena jo tunsin, kesken leikin ymmärsin isä, äiti kerran jättää, ikuisuuteen häviää Valonsäde ensimmäinen suruharsoa kehrää Veden alla kivi oottaa huoletonta hyppääjää Älä mieti, tyttöseni, se tuli tänne jäädäkseen veljekseni asumaan, vahdiksi portin pieleen Sen kylmää poskea mä aamulla jo halaan Tulikouraa puristan kun päivä laskee ja tumma on yö Sillä kuitenkin kun mä laulan vaan musta murheeni murtuu herää voima joka nukkuu Sillä kuitenkin kun mä laulan vaan tuuli purteeni tarttuu suruni meret ne taakseni jää kun mä laulan vaan kun mä laulan vaan kun mä laulan kun mä laulan vaan kun mä laulan |
| Sanoitukset | Aloitussivu |