Paholainen san. & säv. A.P. Sarjanto © A.P. Sarjanto Paholainen näki tiellä miehen joka kitaraa kantoi, sai aatoksen Sanoi paholainen sinut kullalla peitän jos laulusi laulat mun mahdistain ja sointuja mustia soitat vain Soittaja hiljainen avas kitaransa laukun ja soitti soinnun kuin kuiskauksen Sinä muistatko miehen työläisen näköisen joka puuvillapelloilla köyhille lauloi voimaa ja lohtua soi Sen minä muistan, sanoi paholainen Kuin taivaan tuomio rinnallain hänen laulunsa kulkee matkassain Minä muistan, sen miehen muistan Minä muistan sen miehen ja vaikenen Paholainen tuli illalla takaisin tekemään uuden tarjouksen Sanoi paholainen sulle voimani annan ja vallan ja kunnian kaiken maan kun minua kumarrat kerran Soittaja hiljainen avas kitaransa laukun ja soitti soinnun kuin kuiskauksen Sinä muistatko miehen, nuorukaisen jonka kruunusta pyhä veri hurmeinen virtas edestä ihmisten Sen minä muistan, sanoi paholainen Kuin palavana salamana taivaallain hänen sanansa polttaa otsallain Minä muistan, sen miehen muistan Minä muistan sen ja vaikenen Sen minä muistan, niin hyvin muistan Minä muistan sen miehen, sanoi paholainen |
Sanoitukset | Aloitussivu |