|
Silloin san. & säv. A.P. Sarjanto © A.P. Sarjanto Luonto on tylsä ja mykkä on jumala ja ytimiä viiltää valo ja humala Ruumis on kuuma ja kylmä samalla ja varjot ne lähenee oudolla tavalla Ja kesä makaa raatona ojan pohjalla Syksy on niin musta ja kavala Silloin sinä olet mun ja minä olen sun Silloin sinä olet mun ja minä olen sun Silloin Väsyttää vaikka tietä on vähän En yritä, ei ole apua tähän Vuodenajat ne makaa päällä ja yöt ovat vielä öitä täällä Ja kun kevät aukoo ruman maan ja pellot valuu jokia tummentamaan Silloin sinä olet mun ja minä olen sun Silloin sinä olet mun ja minä olen sun Tule rakas pannaan haisemaan Tämä maailma ei meitä armahda Kukaan todellisuudessa ei välitä Ei ole muuta kun odotetaan sitä että talven majesteetti puhdistaa ja hanki maan arvet piilottaa Silloin sinä olet mun ja minä olen sun Silloin sinä olet mun ja minä olen sun Tule kanssani järven rantaan tekemään taikaa ikivanhaa silloin vala vannotaan ja se pidetään rotkon hämärään metsän pimeään Silloin Silloin |
| Sanoitukset | Aloitussivu |